fbpx
skip to Main Content

Jassas! Luovuuskoulutusta Kreikassa

Jassas! Luovuuskoulutusta Kreikassa

Hei! Olen opettanut Etelä-Karjalan kansalaisopistossa kuvataidetta jo aika monta vuotta. Aina silloin tällöin tuntuu, että nyt tarvitaan uusia näkökulmia ja idiksiä. Opistomme aikuiskoulutusta Euroopassa tarjoava Erasmus+ -hanke alkoi kiinnostaa minua ja ryhdyin etsimään sopivaa paikkaa omalle liikkuvuusjaksolleni. Kansalaisopistoa vastaavan paikan löytyminen tuntui olevan kiven alla, mutta aikuiskoulutuksia esittelevältä sähköiseltä alustalta löytyi sopiva kohde, joka kaiken lisäksi järjestättäisiin Kreikassa. Creativity Lab –luovuuslabra, kuulostaa kivalta! Sinne siis!

Matkaan

Lähdin matkaan 13.5.2018 sunnuntaina, äitienpäivänä. Lentomatka pelotti aika paljon, sillä minun piti lentää Turkish Airlinesin koneilla ja vaihtaa Istanbulissa. Minulla oli muistissa epämiellyttäviä kokemuksia sekä lentoyhtiöstä että yleensä koneiden vaihtamisesta. Mutta ajat olivat muuttuneet! Turkish Airlinesin koneet olivat uusia, suuria ja erittäin mukavia. Lentokenttä oli avara ja selkeä. Kaikki sujui kuin tanssi! Jatkolennolla ilta laskeutui mukanamme ja tuntui kuin koneemme olisi vetänyt tummanvioletin peiton välimerellisen maiseman ylle.

 

 

 

 

 

 

 

 

Olin saapunut Kreikkaan, Ateenan satamakaupunki Pireukseen. Hotelli Savoy oli mukavasti vinosti koulutuskeskusta vastapäätä. Kun olin seikkaillut itseni iltamyöhällä hotellille – siis onhan siellä myös länsimaiset tekstit pysäkeillä, ei siinä mitä – olinkin jo ”kotikulmilla”. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Devtéra/maanantai

Aamulla jännittävän kreikkalaisen hotelliaamiaisen (pikkelöityjä vihanneksia ja oliiveja, mutta toisaalta myös appelsiinimehun tuorepuristin!) jälkeen seuraava seikkailu oli päästä vilkasliikenteisen kadun yli vastapäiseen koulutuskeskus IDEC:in tiloihin.

Opin päivässä, että suojatie on aivan turha väriraita — kadun voi ylittää siitä, mistä parhaaksi katsoo. Huomasin, että kaikki odottavat vain sopivaa rakoa automassassa ja purjehtivat tyynesti tien yli kukin omalla tyylillään.

Luovuuslaboratoriomme alkoi luovan ajattelun ja ongelmanratkaisun koulutuksesta. Opettajanamme oli walesilaissyntyinen Jean, joka vinoine brittihymyineen toi minulle mieleen jonkin brittisarjan henkilön. Ryhmämme koostui siis ihanasti monista kansallisuuksista: meitä oli 2 portugalilaista, 2 belgialaista, 4 liettualaista, 1 espanjalainen, 1 italialainen ja minä suomalainen. Oli valtaisan hauskaa vertailla eri maiden tapoja, ruokia ja ilmauksia, ja teimme sitä joka välissä –se oli suurenmoinen kurssisisältö, jota emme olleet osanneet odottaakaan!

Illalla kävelimme Pireuksen pienimpään satamalahteen, Mikrolimanoon. Ihastuttavassa kalaravintolassa nautimme mainion aterian erilaisia mereneläviä ja tutustuimme toisiimme kunnolla. Huomasin, että muilla oli kätevänä etuna maanmiehet, joiden kanssa he saattoivat välillä omalla kielellään puhuen ”lepuuttaa” aivoja englannin tuottamisesta – tätä iloa minulla ei ollut. Toisaalta nyt minä sain kunnon kielikylvyn ja lopulta aloin ajatella ja nähdä uniakin englanniksi!

Tríti/tiistai

Päivän aiheena oli animaatio ja opettajana tyylikäs nuorimies Babis, joka asuu puoliksi Englannissa ja Kreikassa. Tutustuimme vanhoihin animaatiotekniikoihin ja teimme yksikertaisia kokeiluja. Tekniikat ovat edelleen käyttökelpoisia, onhan aina yhtä kiehtovaa saada kuvat ”elämään”.  Googlaa vaikkapa zoetrooppi!

Iltapäivällä lähdimme metrolla Akropoliille, jossa meille oli järjestetty opastettu kiertokävely. Ensin kävimme uudessa hienossa Akropoliin museossa ja sieltä kävelimme itse kukkulalle. Oli hämmentävää ja hienoa kulkea siellä, mistä kulttuurimme katsotaan syntyneen! Kun katsoin Parthenonin temppeliä, ajattelin, ettei tuollaista varmaan enää ikimaailmassa saataisi Kreikassa aikaiseksi – eikä kyllä Suomessakaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

Tetárti/keskiviikko

Vuorossa oli tarinankerronnan harjoittelua ilmeikkään ja hauskan Vasileian kanssa. Harjoitukset olivat aika vaativia, varsinkin niille, joilla oli vähemmän kokemusta englanniksi puhumisesta. Ensin teimme henkilöhahmoja arpomalla hauskoja pikasatuja. Sen jälkeen lyhensimme kansansatuja niin, että ydinkohdista muodostui vahvoja kuvia. Oli hieno oivallus, että kuvien kertominen on paljon helpompaa kuin tekstin ulkoa opettelu!

Meille oli varattu päivään kokonainen lounastunti, ja käytin sen ajattelemattomasti hyväkseni ja etsiydyin liettualaisleidien kanssa kalapaikkaan syömään. Kreikkalaiseen tapaan heillä ei ollut lainkaan kiire, joten me olimme muhkeasti myöhässä, kun saavuimme seuraavaan oppijaksoon.

Johtui varmaan siitä, että tekemisen tavoitteet jäivät alusta kuulematta, sillä en oikein päässyt kiinni iltapäivän jaksoon. Toinen syy oli mielestäni myös se, että opettajamme, valtaisan harmaan kiharapilven omaava Polyxeni, oli jotenkin ylimalkainen opastuksessaan. Joka tapauksessa loimme supersankarihahmoja kollaasitekniikalla ja niistä teimme sitten yhteistyönä pienet tarinat. Se oli ihan hauskaa, vaikken ollutkaan varma, oliko se tehtävänannon mukaista.

 

 

 

 

 

 

 

Pémpti/torstai

Heti aamusta lähdimme tutustumaan Stavros Niarkhos –kulttuurikeskukseen. Se on laivanvarustajasäätiön kustantama upouusi kirjasto- ja oopperatalo vähän matkan päässä Pireuksesta.

Joillakin laivanvarustajilla näyttää menevän hyvin: kulttuurikolossi oli huikean kokoinen! Kirjahyllyt olivat kuin Bellen unelma Kaunotar ja hirviö –elokuvasta ja oopperan puoli ei ollut yhtään vaatimattomampi. Kaikki oli tehty aivan vimpan päälle materiaalivalinnoista lähtien.

 

 

 

 

 

Söimme kulttuurikeskuksen kahvilassa lounasta. Note to self: älä toiste valitse kahvia kreikkalaiseen tapaan — se on kuin pannukahvia, joka on tuotu paikalle polkupyörän sarvessa keikkuen!

Iltapäivällä tapasimme Vasileian uudelleen ja tällä kertaa kävimme pikamarssilla läpi sarjakuvien historiaa. Teimme omat pienet stripit sekä loimme (taas) supersankarihahmon ja sille syntytarinan. Vauhti oli melkoinen, mutta eipä päässyt liika kriittisyys estämään tekemistä.

Lepäilin huoneessani vähän-liian-viileän ilmastoinnin alla, kunnes olikin jo melkein kiire lähteä viimeiseen illanviettoomme perinneravintolaan Monastirakiin. Tapasin hotellin edessä liettualaiset, joiden tilaamaan taksiin hyppäsin mukaan. Taksikuski ajoi kuin…kreikkalaiset! Nipistin huuliani yhteen, etten huutaisi kauhusta hänen kaistaohituksissaan. Mies puhui kuin Ruuneperi ja taisi ajaa vähän ylimääräistä maisemareittiäkin. Itse asiassa se ei ollutkaan hullumpi juttu, sillä tulin samalla nähneeksi pari paikkaa, jotka olivat jääneet tsekkaamatta.

Ilta kului rattoisasti. Perinteinen, kreikkalaista musiikkia soittava orkesteri sulostutti ateriointiamme ja vähän väliä varsin yllättävät henkilöt hyppäsivät mukaan tanssilattialle esitanssijoiden kanssa kisaamaan. Opimme espanjalaistytön kanssa tärkeän ilmauksen: Giallo krazi, parakaloo, ja sitä huutelimme vuoroperään tarjoilijoille. Tähdennän, että pöytäviinin pullot ovat alle puoli litraa, ja meitä oli sentään kaksitoista, siitä tahti…! Ehdimme kuin tuhkimot puolenyön viimeiseen metroon ja ajoimme kotiin hieman haikein mielin. Hauska kurssi oli päättymässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paraskeví/perjantai

Minun kohdallani se päättyikin jo heti aamusta, sillä olin täysin ajattelematta varannut paluulennon siten, että olen mukavaan aikaan kotona. Sepä merkitsikin sitä, etten ehtinyt osallistua perjantain koulutukseen laisinkaan. Ryhmä oli käynyt vielä yhdellä tutustumiskäynnillä luovuuspajassa. Mutta minulla on kaikki kurssin monisteet, myös perjantain materiaalit, kauniissa kansiossa. Lensin takaisin koto-Suomeen hyvillä mielin vallan mainion koulutusviikon jälkeen – sekä levänneenä että oppineena!

 

Soli Perttu

Pin It on Pinterest

Back To Top