skip to Main Content

Keskipäivän matkailuespanjan kurssi tosiharjoituksissa Malagassa

Kuva: Tuija Näränen

Lukuvuosi 2018-2019 oli meille EKKOn Keskipäivän matkailuespanjan ryhmäläisille jo kolmas vuosi opiskelua yhdessä, joten oli tultu tutuiksi keskenään ja myös ope Tuijan kanssa. Ryhmässä tuli puheeksi, että EKKOn toinen taustayhteisö Saimaan seutujen Opisto-osakeyhtiö tukee vuosittain Etelä-Karjalan alueen vapaan sivistystyön oppilaitoksissa opiskelevien ja työskentelevien opintoja. Päätimme yhdessä hakea apurahaa opintomatkaan Espanjaan tai vaikkapa vierailuun Espanjan lähetystöön. Hakemuksemme saatua myönteisen päätöksen, pani Tuula tuulemaan ja pian meille oli jo majapaikka ja lennot tilattuna Malagaan.

Elokuun 25. päivä iloinen naisjoukko hyppäsi etelän junaan ja ei aikaakaan, kun yhdeksän naista odotti lentoasemalla Malagan koneen lähtöä. Hotellilla oltiin puolen yön maissa. Vastaanottovirkailija aloitti englanniksi, mutta Tuija kertoi, että tälle joukolle puhutaan vain espanjaa. Niinpä virkailija selitti meille paljon ja nopeasti asioita, ei me ihan kaikkea ymmärretty. Huoneet kuitenkin järjestyivät.

Buffet-pöydästä tarjottu aamiainen ylitti odotukset. Ilon aihe oli monipuolinen hedelmätarjonta. Haasteeksi jäi vain kahvin tilaaminen ystävälliseltä tarjoilijalta.

Ensimmäisen päivän aluksi päätettiin mennä tutustumaan Picasso- museoon. Picassohan on syntynyt Malagassa, ja hänen synnyinkotinsa löytyi hotellimme läheisen Plaza de la Mercedin kulmasta. Picasso-museota etsimme hetken, kiertelimmehän ensimmäistä kertaa vanhassa kaupungissa. Museossa näimme myös ”tuttuja”, kun MTV:n säämies Pekka Pouta kierteli siellä samaan aikaa kanssamme.

Näyttelyn jälkeen tuntui, että nyt olisi hyvä hetki istahtaa hetkeksi. Kuinka ollakaan, oltiin aivan tunnetun ravintolan, El Pimpin edessä. Huvittavan suomennoksen lisäksi nimellä on myös tarkoitus, sillä El Pimpi tarkoittaa Málagan ensimmäistä turistiopasta. El Pimpi oli mies, joka vuosisatoja sitten oli Malagaan saapuneita vieraita vastassa ja auttoi heitä löytämään etsimänsä paikat, eli toisin sanoen toimi oppaana matkailijoille.

Kun oli saatu jano sammutettua, suunnattiin vanhan kaupungin kujille. Kuljeskelun jälkeen tultiin leveälle kävelykadulle, Calle Marque’s de Lariokselle, jota yhdessä katseltiin ja kuljettiin. Kadulta löytyivät kaikki tutut tavaramerkit.

Oli aika suunnata lounaalle. Suvin opastuksella löydettiin kiva paikka pikkukadun varrelta. Lasillinen cavaa, ja tilaaminen oli paljon reippaampaa … para mí… Lounaan jälkeen osa suuntasi ostoksille tai lepäämään, osa kierteli kujia (eksyi). Ostoksillakin voi oppia kieltä.

Ennen illallista kokoonnuimme hotellin yhteisiin tiloihin vaihtamaan kuulumisia. Monenlaista oli nähty ja ostettu. Hotelli tarjosi meille maistiaislasin malagalaista viiniä.

Vastaanottovirkailijalta saimme vinkin ravintolasta. Niinpä suuntasimme pimenevässä illassa kohti kissojen ravintolaa ”Los Gatos”. Kuinka ollakaan ravintolan ulkopöydistä löytyi paikka isolle seurueellemme. Otsat rypyssä tutkimme tarjontaa. Tarjoilija taisi ajatella: Apua, kuinka selviän noin monen, kummallista kieltä puhuvan naisen tilauksesta. Niinpä hän ehdotti meille yhteistä alkupalalautasta juustoista ja makkaroista sekä yhteistä, isoa lämminruokalautasta. Alkupalat olivat jo niin tuhdit, että silmämme levisivät, kun pääruoka tuotiin pöytäämme. Kun jokainen keräsi iloisen seurustelun lomassa mieleistään lautaselle, tyhjeni tämäkin lautanen. Jäljellä oli vain laskun maksaminen. Lasku ei ollutkaan sitten lyhyin… tarjoilija oli huumorimiehiä.

Seuraavana päivänä suurin osa joukostamme suuntasi Fuengirolaan, ”Fugeen”, joka oli osalle tuttu ja osalle uusi tuttavuus. Kieltä harjoiteltiin taas junalippujen oston yhteydessä, ei ihan mennyt kuin ”strömsöössä”, vaan matkaan päästiin. Fugessa kierreltiin suomalaiskulmia, käveltiin rantabulevardilla ja pääkadulla. Syötiin lounasta ja nautittiin jäätelökahvit. Löytyi vielä mieleinen vaatekauppa, josta lähes jokainen löysi itselleen jotain.

Ennen päivällistä ihasteltiin onnistuneita vaateostoksia hotellin aulassa. Porukalla lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Tovi kierreltiin vanhan kaupungin kujia, tarjontaa oli. Valittu paikka oli ensin hiljainen ja rauhallinen, taisimme olla vähän etuajassa. Lähtiessämme paikka oli täynnä ja puheensorinalta ei tahtonut toisten ääntä kuulla. Osa kävi vielä jätskeillä ennen nukkumaan menoa.

Lähtöä edeltävän päivän aamu oli aurinkoinen ja lämmin (n. 20 ⁰C), niin kuin muinakin päivinä. Pari meistä oli päättänyt kiivetä Castillo de Gibralfadolle. Päätimme lähteä liikkeelle heti aamusta. Nousu 130 metrin korkeuteen ei ollut niin paha kuin olisi olettanut, kiipesimme kivettyjä käytäviä pitkin, rappusia oli vain muutama. Ylhäältä avautuivat laajat näköalat eri puolille kaupunkia, aivan silmän alla olivat Malaguetan ranta, Malagan suuri puisto sekä kaupungin espanjalaisista perinteistä muistuttava härkätaisteluareena. Kukkulalla voi myös tutustua 900-luvulla rakennettuun linnaan. Kahvilassa opimme taas espanjaa…

Suurin osa meistä vietti päivän kiertelemällä kaupunkia: satama-alue ja sen kaupat, kaupunkipuisto, vanha kaupunki. Taisipa joku viettää osan päivästä Malaguetan rannallakin. Oli mukava vain kävellä rauhassa ja katsella elämänmenoa kaupungissa.

Illansuussa kokoonnuttiin yhteen ja suunnistettiin lähellä olevan Plaza de la Mercedin laidalla olevaan Citron ravintolaan. Taas saimme hyvää ruokaa ja vietimme iloisen hetken yhdessä. Aamun aikainen lähtö oli jo monella mielessä, joten palasimme ajoissa hotellille pakkaamaan.

Malaga taisi olla kaikille matkalaisille uusi tuttavuus. Moni meistä palannee vielä kaupunkiin, niin monipuoliselta sen tarjonta vaikutti. Lisänä tulee vielä miellyttävä ilmasto talvellakin.

Muille espanjan opiskelijoille voisi vielä vinkkinä mainita myös sen, että kun opettajamme Tuija kertoi missä tahansa paikassa, että olemme espanjan kielen opiskelijoita Suomesta, niin aina meille järjestyi paikka ja saimme todella hyvää palvelua!

Kaikille matka antoi intoa kieliopintoihin ja jotkut jo innostuivat tutkimaan Malagan kielikoulujen ohjelmia! Oli innostavaa huomata, että pienelläkin sanavarastolla ymmärtää jo joitakin asioita. Kiva oli myös kuulla paikallisten puhetta, ja sen rytmiä, vaikka yleensä puhe oli niin nopeaa, että sen sisältöä ei ehtinyt ymmärtää. Oman puheen tuottaminen jäi pääasiassa haasteeksi, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Kiitämme Saimaan seutujen Opisto-osakeyhtiön hallitusta saamastamme apurahasta ja hienosta mahdollisuudestamme kokea hetki espanjalaista elämää ja tutustua kieleen paikan päällä.

                                                                 Ryhmän puolesta Marja-Liisa Juntunen

Pin It on Pinterest

Back To Top