skip to Main Content

Kivi hioutuu koruksi

Kivi Hioutuu Koruksi

Kumisaappaat, chek! Kuulosuojaimet, chek!

Suojalasit, chek! Essu, chek! Jätesäkki ajaa essun toimea loistavasti.

Katsastan kivikokoelmani eli pihalta ja luonnosta ja mikä mistäkin kerättyjä kiviä sekä muutama Vesalta – kurssin osaavalta ja mukavalta opettajalta – ostettu kivi. Kivien ei tarvitse olla arvokkaita korukiviä ollakseen kauniita. Jokaisesta kivestä paljastuu kaunis pinta, kun se hiotaan. Itse löydetty, matkalta poimittu, rakkaasta paikasta tuotu tai lapsen äidille poimima on juuri paras kivi. Siitä syntyy omannäköinen koru.

Nokka kohti kurssia. Matkalla mietin kuumeisesti, mitä tänä vuonna tekisin. Taitoa minulle ei ole vielä karttunut kovin kummoisesti, sillä olen osallistunut vain kerran aiemmin kyseiselle kurssille. Mutta tämäpä ei ole este, sillä kivenhionnan perusasiat oppii nopeasti. Ihan hyvä riittää minulle. Jos haluaa tulla varsinaiseksi mestariksi kiven kesytyksen saralla, sen tekee kova harjoitus. Muutama koru itselle ja muutama koru jouluksi pukin konttiin. Tontuilla täytyy olla apureita, korvatunturilla ei näet huhun mukaan ihan kaikkea ehditä valmistaa.

Kivi hioutuu koruksi eri vaiheiden kautta

Ensin kiveä tutkitaan, pyöritellään käsissä ja katsellaan, millaiseksi se lähtisi muotoutumaan. Sitten kivi leikataan timanttisahalla sopivaksi palaksi, josta voi aloittaa työstön. Kun kiven toivottu lopullinen muoto alkaa hahmottua mieleen, aloitetaan muodon etsintä ensin karkeammasta hiomakoneesta ja vaihdetaan kohti hienompaa hiontapintaa, kunnes lopulta ennen kiillotusta kiven hionta viimeistellään vesihiomapaperilla. Hiomakoneissa on timanttilaikka, johon virtaa vettä jäähdyttämään hiottavaa kiveä. Mitä tarkemmaksi hionta menee, sitä käytännöllisempää on kiinnittää kivi puutikkuun kivikitillä. Lopuksi kiven todellinen hohto tuodaan esiin kiillottamalla kivi tinatuhkalla ja tekemällä muutama pieni viimeistely. Jotta kivi saadaan koruksi, voidaan Vesalta ostaa korupohjia tai kuten minä tein, tehdä kehykset koruihin itse.

Kivi muuntuu koruksi käsissä kuin käsissä.

Ei tarvitse olla rakettitieteilijä…

Kurssilla viikon aikana kivet hioutuvat koruiksi monen ikäisissä ja monen näköisissä käsissä. Ei tarvitse olla rakettitieteilijä, käsityöalan ammattilainen tai edes alan harrastaja, kun voi kokea onnistumisen kokemuksia kivien kesyttämisessä. Ja aina saa apua opettajalta tai muilta kurssilaisilta. Tällä kertaa kurssilla on myös tähän mennessä nuorin osanottaja, jolla on ikää 9 vuotta.

9-vuotias Tuomas Hämäläinen hioo ensimmäistä kiveään.

Nyt kun syyslomaviikko on takana ja kurssi on lopuillaan, olo on väsynyt, mutta onnellinen. On ollut jälleen hauskaa päästä koko viikoksi uittamaan käsiä vedessä, pyörittelemään kiviä, suunnittelemaan, mitä niistä tekisin, hiomaan, kiillottamaan,  ja näkemään, kun kivi hiljalleen muuntuu kauniiksi koruksi. Jokaisella kivellä on tarina ja tarinat kehystävät jokaista kiveä ja korua. Minun tekemäni korut ovat kivestä, jonka sain ystävältäni. Kivi on spektroliittiä, joten mitä todennäköisimmin se on peräisin Ylämaalta. Ystäväni perheineen osti taannoin talon ja takan reunalle oli jätetty ”kivenmurikoita”, jotka ystäväni meinasi heittää roskiin. En tiedä, millaisen seikkailun kivi on kokenut matkatessaan Ylämaalta takanreunukselle, mutta se kivi tulee tekemään monta seikkailua vielä rakkaiden ihmisten koruina juhlissa ja arjessa.

Allekirjoittaneen tuotoksia viikolta kivenhionnan lyhyellä oppimäärällä

Ihania koruja omaan arkeen, chek!
Joululahjat, chek!
Mahtava syysloma, chek!

Marianna Mikkonen

Pin It on Pinterest

Back To Top