skip to Main Content

Opiskelua, lämpöä ja jalkapallon huumaa Montpellier’ssä

Opiskelua, Lämpöä Ja Jalkapallon Huumaa Montpellier’ssä

Bonjour à tous et à toutes ! Olen toiminut EKKOssa kolmen lukuvuoden ajan ranskan kielen tuntiopettajana, minkä lisäksi toimin nyt elokuusta 2018 lähtien myös opiston koulutussuunnittelijana. Keväällä 2018 kuulin mahdollisuudesta osallistua EKKOn kautta EU:n rahoittamaan ERASMUS+ -ohjelmaan. ERASMUS+ -ohjelmassa on tarjolla lähinnä job shadowing  –jaksoja ja ammatillisia täydennyskursseja EU-maissa. Itseäni kiinnostivat ensisijaisesti ranskan opettajille suunnatut täydennyskoulutukset, joita aloin etsiä SchoolEducationGateway-sivustolta. Löysinkin pian kolme Etelä-Ranskassa sijaitsevaa kielikoulua, jotka tarjosivat kursseja opettajille. Tämän jälkeen tutustuin tarkemmin koulujen nettisivuihin ja Facebook-sivuille kirjoitettuihin arvioihin, joiden perusteella valitsin hyvät arviot saaneen LSF Montpellier –kielikoulun. Valittuani koulun aloitin intensiivisen viestittelyn koulun kanssa koskien kurssi- ja majoitusvaihtoehtoja. Päädyin valitsemaan viikon pituisen FLE eli ranska vieraana kielenä – opettajille suunnatun täydennyskoulutuksen, joka oli mielestäni edullinen. Olin keväällä niin kiireinen ja vähän laiskakin, etten halunnut alkaa itse järjestellä majoitusta, vaan annoin koulun tarjota minulle erilaisia majoitusvaihtoehtoja tutustuttavakseni. Lopulta valitsin majapaikakseni Montpellier’n keskustassa sijaitsevan huoneistohotellin, joka osoittautui mainioksi valinnaksi.  Hotellistani oli kielikoululle vain 10 minuutin kävelymatka, minkä lisäksi juna- ja bussiasema sekä kaupat olivat aivan kivenheiton päässä.

Saavuin Montpellier’hen sunnuntaina 15.7., sillä kurssi alkoi maanantaiaamuna jo klo 8.30. Lensin Helsingistä Pariisin kautta Montpellier’n lentokentälle, joka sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa. Lentokentältä pääsi nopeasti ja edullisesti bussilla ja raitiovaunulla aivan keskustaan saakka. Saapumispäiväni sattui olemaan merkittävä päivä Ranskan historiassa, sillä saman päivän iltana pelattiin Moskovassa jalkapallon MM-kisojen loppuottelu Ranska-Kroatia. Pääsin siis nauttimaan jalkapallohuumasta yhdessä ranskalaisten kanssa, minkä seurauksena menin aamulla kielikoulun aamupalalle ääni kannustamisesta käheänä. Onnellisena, mutta väsyneenä, aloitin siis kurssitaipaleeni maanantaina 16.7. kielikoulun puutarhassa järjestetyllä aamupalalla (eli kahvilla ja croissantilla), jossa opiskelijat pääsivät tapaamaan muita osallistujia ja opettajia. Aamupalan jälkeen meidät jaettiin tasoryhmiin suuntaa antaneen kotona tehdyn kielitestin perusteella. Tasoryhmämme opettaja piti meille vielä pienen suullisen testin, minkä perusteella he vielä varmistivat jokaisen opiskelijan olevan tasolleen sopivassa ryhmässä. Loppupäivän tutustuimme koulun tiloihin, henkilökohtaisiin aikatauluihimme sekä koulun omaan digitaaliseen oppimisympäristöön. Iltapäivällä olikin sitten aika tutustua kaupunkiin omin päin.

Oman opiskelijaryhmäni opiskelijat tasolla C1.2-C2 tulivat Isosta-Britanniasta, Irlannista, Italiasta, Espanjasta, Kanadasta, Yhdysvalloista, Sveitsistä sekä Suomesta. Opettajani Xavierin mukaan ryhmä oli historiallinen siinä mielessä, että samassa ryhmässä oli kaksi suomalaista opiskelijaa. Opetusryhmät koulussa olivat pieniä ja meidänkin ryhmässä oli vain 10 opiskelijaa. Pienryhmätyöskentely  mahdollisti intensiivisen ja kommu

nikatiivisen työskentelyn koko ryhmän kesken. Monet ryhmäni opiskelijoista olivat ranskan opettajia tai sellaisiksi valmistuvia, mutta ryhmässä oli myös opiskelijoita, jotka käyttivät työssään ranskaa säännöllisesti. Suurin osa opiskelijoista opiskeli koulussa vähintään 2-3 viikkoa, jotkut jopa kokonaisen vuoden.  Minä olin ryhmässäni ainoa opiskelija, joka oli kurssilla vain viikon. Opettajille suunnattu kurssi oli muutenkin vähän erilainen, sillä vietin kaksi iltapäivää kahdestaan ranskan opettajani kanssa käyden läpi ranskan kielen opetuksen didaktiikkaa ja erilaisia opetusmenetelmiä sekä materiaaleja. Opiskelupäivät jakautuivat aamu- ja iltapäivätunteihin, joiden välissä pidimme tunnin lounastauon. Iltapäivisin kurssi loppui neljän aikoihin, jolloin meidän opiskelijoiden oli mahdollista tutustua kaupunkiin ja sen tarjontaan. Kielikoulu tarjosi joka päivä erilaisia aktiviteetteja, mutta valitettavasti monet niistä peruuntuivat osallistujien vähäisen määrän vuoksi. Monille opiskelijoille Montpellier’n kuumuus oli yksinkertaisesti liikaa ja he suuntasivat iltapäivällä uimarannalle, jonne matka julkisilla kulkuvälineillä kesti noin tunnin. Viikko oli todella kuuma, joten museot tai muut nähtävyydet eivät varsinaisesti houkutelleet. Ystävieni kanssa meillä olikin sanonta ”Nähdään puiden alla!”, mikä tarkoitti sitä, että vietimme aikaa terasseilla jääkahvia litkien.

Torstaina kävimme kielikoulun järjestämällä bussiretkellä Nîmesin kaupungissa, joka on Montpellier’n viehättävä naapurikaupunki kapeine kävelykatuineen ja upeine roomalaisareenoineen. Valitettavasti areena on konserttikäytössä kesäisin, joten emme päässeet tutustumaan siihen lähemmin. Opimme retkellä muun muassa sen, että farkkukangas eli denim on alun perin kotoisin juuri tuosta kaupungista. Sana denim tulee siis ranskan kielen sanoista de Nîmes eli ”Nîmesistä kotoisin”.  Kotiinpaluu Nîmesistä oli ikimuistoinen, sillä retkioppaamme kaivoi bussissa kitaran esiin ja lauloi meille säestyksen kanssa laulun À Nîmes, jonka kertosäkeen sanat opas opetti meille ja koko bussilastillinen opiskelijoita lauloi kertosäkeen mukana. Yhteislaulu onnistui niin mahtavasti, että kajautimme kanssamatkustajien kanssa vielä kaksi kappaletta lisää kitaran säestyksellä. Perjantai-iltana kävimme Les Estivales -festivaaleilla Montpellier’n keskustassa, jossa Radio France järjestää joka perjantai heinä- ja elokuun ajan suuren konsertin. Tapahtumassa oli tarjolla paikallisia ruokia ja viinejä sekä erilaisia käsityötuotteita.

Kielikoulussa viettämäni viikko oli todella intensiivinen ja antoisa. Sain kurssilta paljon uusia ideoita ranskan opetukseen. Lisäksi oma opettajani antoi minulle lukuisia oppimateriaalivinkkejä, joita voin hyödyntää kotiin palattuani. Kurssilta sain myös uusia ystäviä, joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä tiiviisti. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen koulun tekemiin järjestelyihin sekä henkilökunnan ammattitaitoon ja asenteeseen. Kurssin aikana minusta pidettiin koululla hyvää huolta ja henkilökunta oli aina valmis auttamaan kaikessa, mitä tarvitsin. Eräänäkin iltana koulun kellarin tietokoneluokassa kirjoittaessani lehtiartikkeleita koulun lehteen, en ollut edes huomannut koulun menneen jo kiinni. Toimiston henkilökunta ei vain yksinkertaisesti raaskinut heittää minua sieltä ulos.

Kaiken kaikkiaan suosittelen ERASMUS+ – ohjelmaa lämpimästi muillekin opettajille, sillä uudessa ympäristössä voi viritä erilaisia ideoita ja ajatuksia kuin tutussa kotipiirissä. Lisäksi uusista kontakteista ympäri maailmaa on tavattomasti iloa ja hyötyä oman työn kehittämisen kannalta.

Sanna Laukkarinen, koulutussuunnittelija, sanna.laukkarinen (at) ekko.fi (kuvat: Sanna Laukkarinen)

 

 

Pin It on Pinterest

Back To Top