skip to Main Content

Sävelsukeltelua Hollannissa

Sävelsukeltelua Hollannissa

Toimin EKKOssa pianonsoiton tuntiopettajana. Oppilaani ovat monen tasoisia ja kaikenkäisiä harrastajia. Kansalaisopistossa musiikin opetus ei tähtää tutkintoihin, vaan voidaan soittaa juuri sellaista ohjelmistoa ja sellaisella aikataululla kuin kullekin soittajalle sopii. Siten olen voinut nauttia mahdollisuudesta kehittää vapaasti opetusmenetelmiäni vastaamaan aina paremmin oppilaiden tarpeita. Näistä lähtökohdista opettaessani olen havainnut, että vapaan säestyksen oheen olisi hyvä tuoda improvisaatiota, onhan se vapaan säestyksen luonteva osa. Kuitenkin vähitellen olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että improvisaation mahdollisuuksia voisi käyttää paljon laajemmin niin perusopetuksessa, nuotinluvun ja tekniikan omaksumisessa kuin tulkinnan elävöittämisessäkin. Ja siten tavallaan palata varhaisempien vuosisatojen käytäntöön, jossa kosketinsoittajan taitoihin improvisaatio itsestäänselvästi kuului.

Elokuussa 2017 Helsingissä pidetyssä EPTAn (European Piano Teacher Association) konferenssissa kuuntelin hollantilaisen Robijn Tilanuksen esitystä improvisaatiosta. Tuolloin päätin seurata intuitiotani: ”Tässä on jotain mitä olen etsinyt!” Aloitin hänen menetelmiinsä perehtymisen saman tien The Fifth Factor -kirjan avulla. Voidakseni osallistua opetukseen Robijn Tilanuksen Improvisatie Academiessa Amsterdamissa täytyi minun kuitenkin löytää kalenterista sopiva ajankohta. Aikataulut loksahtivatkin sitten kohdalleen kevätlukukaudeksi 2019. Tämän vuoden tammikuussa olin siellä ensimmäisen kerran viiden päivän verran, helmikuussa jatkettiin ja toukokuussa on vielä edessä samanlainen periodi. Iloni tästä superkeväästä on sitäkin suurempi, kun sain mahdollisuuden päästä tällä helmikuun jaksolla EU:n rahoittamaan, EKKOn henkilöstölleen tarjoamaan Erasmus+ -ohjelmaan!

Matkacembalo

Robijnin metodin pääalueet ovat harmonia, vapaa improvisaatio ja Tone Diving, jonka suomennan termillä Sävelsukeltelu. Helmikuun jakso oli siis sopivasti urheilulomaviikolla maanantaista perjantaihin 25.2.-1.3.2019. Tällöin jatkettiin improvisaatio-opintoja erityisesti Sävelsukeltelun sovelluksilla mm. mindfullness-tyyppisen flow´n kaltaisen syvän keskittymisen tietoisesta tuottamisesta, esiintymisjännityksen vähentämisestä, uusien kappaleiden opiskelusta, ulkoa opettelusta, analyysiin yhdistämisestä, teknisten vaikeuksien selättämisestä aina tulkinnallisen intensiteetin säilyttämiseen.

Olin tuonut mukanani joitain oppilaitteni kappaleita juuri sitä varten, että tutkaillaan, kuinka niitä voisi opettaa improvisaatiota apuna käyttäen. Lisäksi valitsin omasta ohjelmistostani ns. vaikeita paikkoja kesytettäväksi. Oli todella mielenkiintoista, jännittävää ja huojentavaakin havaita, kuinka kappaleita tällä tavalla soitettaessa – pienissä palasissa, pysähdellen, kuunnellen, analysoiden, mieleen painaen – pystyttiin musisoimaan hyvin kokonaisvaltaisesti ja täysipainoisesti. Siis todella oppimaan tekemisen ja ilon kautta, ilman puuduttavan harjoittelun aavistustakaan. Jo kirjoitetusta musiikista poimittiin motiiveja improvisoinnin aiheiksi, samalla sävellyksen ominaisuudet ja rakenteen hahmottaminen vahvistui. Prosessi toimii kahteen suuntaan: sävellys voi toimia improvisaation alkusysäyksenä ja toisinpäin, improvisoimalla voidaan tutkailla sävellystä ja saada siitä ikään kuin säveltäjän näkökulman kaltainen perinpohjainen ymmärrys.

Robijn haluaa itseään nimitettävän improvisaatio-ohjaajaksi, toisaalta koska hänen opetusmenetelmänsä poikkeavat perinteisistä, toisaalta koska hänen päämääränsä on nimenomaan pianonsoiton opettajien ohjaaminen käyttämään uudenlaista soitonopetustapaa. Suurin osa hänen oppilaistaan on hollantilaisia, jotka käyvät tunneilla viikoittain. Koska itse tulen vähän pidemmän matkan päästä, minun opiskeluni on järjestynyt tiiviskursseina. Tällöin varsinaiset harjoittelu- ja soveltamisjaksot ovat periodien väleissä.

Oppituntien pitämisen ohella Robijn Tilanus julkaisee menetelmiään käsitteleviä kirjoja. The Fifth Factor käsittelee perusteellisesti harmonian lainalaisuuksien toteuttamista improvisaatiopainotteisesti pianolla. Free Play´sta on tekeillä englanninkielinen käännös ja se keskittyy vapaaseen improvisaatioon. Sävelsukeltelua käsittelevä kirja on parhaillaan työn alla. Siksi on ollut erityisen innostavaa päästä mukaan juuri tässä vaiheessa luovaa prosessia!

Robijn kuvaa Sävelsukeltelua menetelmäksi, jonka avulla jokainen pystyy improvisoimaan, riippumatta varsinaisesta pianonsoitto- tai nuotinlukutaidosta. Sävelsukeltelu harjaannuttaa tehokkaasti keskittymis- ja kuuntelukykyä ja sen avulla soittaja voi saavuttaa sellaisen mentaalisen tilan, josta käsin musikaalinen toteutus puhuttelee voimakkaasti kuulijaa – olipa sitten kyse improvisaatiosta tai valmiin sävellyksen tulkinnasta.

Puisto Amstelissa

Omat kokemukseni varsinaisesta Sävelsukeltelun opettamisesta ovat vasta alkutaipaleella. Voin kuitenkin jo tässä vaiheessa todeta, että vastaanotto on ollut innostunut niillä aikuisoppilailla, joille olen menetelmää alkanut ohjata. Pitkälti kansalaisopistossa opettamisen vapauden ansiosta olen päässyt kehittämään omaa opetusmenetelmääni ja nyt, Amsterdamin tuliaisten ansiosta, koen voivani entistä tiedostavammin valita kuinka opetan. Yleensä toimin hyvin oppilaskohtaisesti ja tilanteen mukaan. Niinpä myös improvisaation elementit tulevat opetukseeni erilaisissa muodoissa. Joidenkin kanssa kokeillaan Sävelsukeltelua aivan sellaisenaan, joidenkin kanssa improtaan kulloisenkin aiheen tai kappaleen pohjalta soveltaen.

Amsterdamiin päästyäni pidin viisaana käyttää muutaman hetken myös paikalliseen kulttuuriin tutustumiseen. Hotellini sijaitsi Amstelin keskustassa, 15 minuutin kävelymatkan päässä opettajan luota, ja julkisen liikenteen yhteyksien erinomaisessa solmukohdassa. Siksi oli todella kätevää hurauttaa ratikalla sivistäytymään pääkaupungin mahtavissa museoissa. Alankomaalaisen kulttuurin kuuluisaan pyöräilyyn tutustuin toistaiseksi ainoastaan ällistyneenä katselijana, vaikka opettajani olisi vieraanvaraisesti lainannut jotain perheen pyöristä… Kuten varmaan aina, nytkin tuntui aivan eri asialta todistaa itse ilmiötä kuin tyytyä kuvittelemaan kertomusten varassa. Minuun teki suuren vaikutuksen se tapa, jolla nämä hurjapäiset fillaristit suihkivat täyttä vauhtia keskustassakin, pimeälläkin, tuulessa, sateessa, mitä mielikuvituksellisimmilla lisävarustuksilla tuunatuilla polkupyörillä. Yksilölliset lisäviritykset yhdistyivät kollektiiviseen liikunnalliseen sisukkuuteen… Olisiko tuossa ideaa EKKOn käsityökurssiksi: ”Tuunaa fillarisi hollantilaisittain”…?

Polkupyöräparkki

Taidemuseoiden Rembranteja ja Van Gogheja osasin odottaa, hienoja toki olivat. Vieläkin vaikuttavampi oli Rijksmuseumin valaisema mahtava menneisyys, eritoten merenkulkuun ja siirtomaamenneisyyteen liittyvä historia. Totesin mielessäni, että myytti lentävästä hollantilaisesta ei ole syntynyt tyhjästä. Niin, ja sitten vanhan keskustan kuuluisat kanaalit, ja niiden varrella olevat kuin satukirjasta putkahtaneet rakennukset… Ja helmikuussa vallinnut keväinen ja aurinkoinen sää, krookukset ja narsissit täydessä loistossaan, jopa sitruunaperhosia puistossa…

Aivan ennalta arvaamattomana lisäbonuksena oli Robijnin puolison kanssa muutamana iltana käydyt keskustelut. Sain harrastamani kielen harjoitusta, kun tämä rehtoriksi päätynyt historioija kertoili ranskaksi mm. gregoriaanisen musiikin harrastuksestaan. Siinä vaiheessa kun kirjahyllystä otettiin esiin hollanninkielinen Kalevala, tunsin olevani Liisa ihmemaassa -matkalla.  

Alunperin Robijnin oppiin hakeutumistani ohjasi puhtaasti intuitio, sittemmin keskustellessa minua on ilahduttanut se, kuinka samaan tapaan näemme musiikin päämäärän yleensä ja soittamisen tehtävän yksilön elämässä. Oletan, että vaikka improvisaatio on toisaalta täysin opetettavissa oleva aine siinä missä mikä tahansa taiteenala, on kuitenkin pohjimmiltaan kyse niin henkilökohtaisesta musiikkisuhteesta, että tekemisessä säilyy vapautuneisuus ja luottamus, kun ollaan ns. samalla aaltopituudella. Ja tietenkin, suurinta iloa tuottaa oman soittamisen ja musisoimisen kehittyminen, onhan se kuitenkin pohja, jolle opettaminenkin perustuu.

Loppukevennyksenä siteeraan omaa lempilausettani: ”Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki ihmiset soittaisivat pianoa!… tai jotain muuta instrumenttia… tai harrastaisivat jotain itselleen todella mieluista…” Vaikka tuo mottoni alku on sanottu puoliksi leikillään, olen vakuuttunut siitä, että improvisaation keinoin alkuperäinen ajatukseni kaikkien ihmisten mahdollisuus musiikista iloitsemiseen soittamalla itse olisi kuin olisikin toteutettavissa!

Teksti ja kuvat Marjo Laine

Pin It on Pinterest

Back To Top