fbpx
skip to Main Content

Taivaanrantaan ja takaisin

Taivaanrantaan Ja Takaisin

Keskiviikkona aamupäivällä kuvataiteen luokassa käy sutina, kirjaimellisesti. Siellä sudit supsuttavat, kun maalataan. Samalla siellä kerrotaan mainioita juttuja, pohditaan maailman menoa, ja maalataan taas lisää. Välillä hervoton naurunkäkätys kaikuu käytävälle asti.

”Kenen vuoro keittää kahvit tällä kertaa?”

”Mie toin pullaaki!”

Tauolla herää keskusteluja ajankohtaisista aiheista ja milloin kenenkin lasten ja vanhempien edesottamuksista. Kahvihuoneessa on usein näyttely, siinä kahvia juodessa katsellaan teoksia ja niiden tekniikoita arvioidaan yhdessä.

Ja sitten taas maalataan…

Kuvataiteen jatkoryhmäläisiä yhdistää ilo ja into tehdä omia kuvia. Suurin osa käyttää maalaamiseen perinteisiä öljyvärejä, joku muovipohjaisia akryylivärejä, joku taas akvarelleja eli vesivärejä.

Tunnin kulku on yleensä aina sama: tullaan ja laitetaan kaikki kamppeet paikoilleen, perustetaan taas viikoittainen, oma maalauspaikka. Otetaan maalausteline nurkasta, värit, siveltimet, maaliaineet, paletti omille paikoilleen pöydälle.

Keskeneräisen maalauksen voi hakea varastosta, ”onneksi niitä voi säilyttää siellä, ettei tarvitse märkää maalausta lähteä kuljettelemaan tuonne tuuleen ja tuiskuun”, joku toteaa.

Paikat muovautuvat omiksi, mutta joskus saattaa joku yllättää ja vaihtaakin paikkaa. Kyllä sekin sujuu jo sopuisasti, uusien paikkojen sovittelu.

”Vaihtakaa pöydät sellaiseen asentoon, että ne ovat teille mukavasti ja kaikkien maalaustelineet mahtuu”, sanoo opettaja. Silti pöydät eivät kauheasti vaihda paikkaa, tottumuksen voimako, vai mikä lie mukavuuden halu. Kyllä tänne on aina jotenkin mahduttu.

Maaliaineet on valittu niin, että olisi mahdollisimman vähän voimakkaita hajuja, mutta taitavat ne silti aika paljon tuoksahtaa, ainakin ulkopuolisten nenään. Itse maalarit tuntevat olevansa kotonaan, kun maalausnesteen tuoksu lemahtaa vastaan.

Kankaan karheus, siveltimen joustavuus, maalin notkeus ja sen värin loisto, kun sen tuntee näpeissään. Ja sen, miten kahta sävyä sekoittaen saa juuri sen, mitä piti. Se on sitä tekemisen ja onnistumisen iloa.

Aiheena on ovi

”Millainen ovi, miettikää, ja keksikää itse”, opettaja kehottaa.

”Onko se tavallinen vai satumainen ovi, portti, lasiovi vai rautaovi…”, yksi maalari pyörittelee kynää kädessään ja katsoo tyhjää luonnoslehtiötä.

Toinen on jo vetämässä taustaan väriä. Nopein sai älynväläyksen ja teki maalauksenkin jo valmiiksi ja kysyy: ”Mitäs mie nyt tekisin?”

Mutta eihän tässä mitään nopeuskilpailua olla pitämässä. Kaikki saavat tehdä omalla rytmillään, eikä kaikkiin tehtäviin tarvitse edes osallistua. On aivan yhtä sallittua tuoda omia aiheita tai malleja, ja maalata niitä apuna käyttäen.

Hiljaisuus

 Välillä syvä hiljaisuus valtaa taideluokan. Kuuluu vain vähän supinaa ja rapinaa. Kaikki ovat täysin keskittyneitä tekemiseen, ja ympäristö katoaa. On vain minä ja maalaus, ja välillä sekin on kuin yhtä.

Parhaimmillaan maalaaminen vie tavoiteltuun flow-tilaan, jossa ihminen rentoutuu ja uudistuu. ”Taivaanrannan maalarit” ovat onnellisia sen saavuttaessaan.

Pian jo joku tekee huomion, vaikkapa kaupungin teattereista tai lentokentästä, ja jo alkavat mielipiteet viuhua ilmassa ja nauru raikua…

Just kun alkoi sujua…

Äkkiä kello alkaakin olla jo niin paljon, että täytyy alkaa laittaa kimpsuja ja kampsuja kasseihin.

”Niin se vaan meni nopeasti tämäkin kerta”, toteaa moni, yhtä aikaa tyytyväisenä päivän työhön ja samalla vähän haikeana. ”Just kun alkoi sujua, niin pitääkin jo lopettaa!”

Siveltimien pesupaikalle syntyy nopeasti jonoa. Jäljelle jääneet maalausnesteet valutetaan ”myrkkypönttöön” (joka viedään aikanaan ongelmajätekäsittelyyn). Värit pakataan pois, siveltimet kääritään omiin suojuksiinsa, maalaus viedään varastoon ja maalaustelineet kasataan nurkkaan odottamaan seuraavia käyttäjiä.

Maalarit juttelevat vielä viimeiset tärkeimmät toppatakkia napittaessa. Joku etsii kaulahuiviaan, toinen kantaa valmistunutta maalausta varoen kohti autoaan.

Hei, hei ─ ensi viikkoon!

Kurssin ope, kuvataiteilija Soli Perttu

Pin It on Pinterest

Back To Top