Eeva Arvela oli kätilöimässä EKKOa vuonna 2005 ja jatkaa nyt luovia harrastuksia kansalaisopistossa
Eeva Arvela on Etelä-Karjalan kansalaisopiston pitkäaikainen taustavaikuttaja ja opiskelijakonkari. Lappeenrantaa rakastava Eeva on tehnyt pitkän uran kuntapolitiikassa, terveydenhoidossa ja ehtinyt töiden ohella harrastaa kansalaisopistossa niin liikuntaa, kieliä kuin kädentaitojakin. EKKOn väkeä -juttusarja juhlistaa 20-vuotta täyttävää Etelä-Karjalan kansalaisopistoa.
– Kädentaidot ovat minulle tärkeä oma rentoutumiskeino, Eeva Arvela kertoo heti alkuun, kun tarkoitus on keskustella Etelä-Karjalan kansalaisopiston menneisyydestä, nykyhetkestä ja merkityksestä. Hän tulee paikalle suoraan Lasipaja-kurssilta, jossa valmistui tällä kertaa pieniä jouluaiheisia koristeita sulatustekniikalla. Anna-Maija Jokisen luotsaamalla kurssilla on ollut pitkään sama tuttu porukka, joka töiden lomassa vaihtaa kuulumiset ja ehtii juoda pullakahvitkin.
Rentoutumiselle on elämän ruuhkaisina jaksoina ollut tarvetta. Eeva Arvela tunnetaan Lappeenrannassa pitkän linjan kuntapäättäjänä ja luottamustehtävien hoitajana aina 1980-luvun lopulta, jolloin lähti mukaan kuntapolitiikkaan SDP:n riveissä. Työuransa hän teki suurimmaksi osaksi Armilan sairaalassa sairaanhoitajana.
– Vuorotyön ohella ei kansalaisopiston kielikursseilla pystynyt säännöllisesti pystynyt käymään ja se harmitti, Eeva muistelee. Eläkkeelle jäämisen jälkeen 2014 hän on opiskellut EKKOssa muun muassa italiaa, liikuntaa ja kävipä ompelemassa itselleen kansallispuvunkin.
Kahden opiston järkevä liitto
Eeva Arvela kävi silloisen Lappeenrannan työväenopiston kursseilla jo teini-ikäisenä, 14–15-vuotiaana voimisteluryhmässä. Sittemmin hän on ollut näköalapaikalla vaikuttamassa kansalaisopiston kehittymiseen Lappeenrannan seudulla, kun pääsi mukaan työväenopiston johtokuntaan 1980-luvulla. Arvela oli mukana neuvotteluissa 2000-luvun alussa, kun työväenopisto ja Saimaan kansalaisopisto päätettiin yhdistää uudeksi Etelä-Karjalan kansalaisopistoksi.
– Opistojen yhdistymisprosessi oli hyvä ja rakentava, Eeva muistelee ja kertoo, että asiassa auttoi Saimaan kansalaisopiston taustahenkilön Eelis Eskelinen rauhallinen tyyli neuvottelujen johtamisessa.
– Neuvottelut olivat sopuisat, vaikka kyseessä oli isoja opistojen varallisuuteen ja kiinteistöomaisuuteen liittyviä kokonaisuuksia. Työväenopistolla oli oma opistotalo omalla tontilla ja Saimaan kansalaisopistolla puolestaan varallisuutta, Arvela valottaa yhdistymisen taloudellisia taustoja.
Kahden samantyyppisen oppilaitoksen yhdistymistä pienellä paikkakunnalla pidettiin järkevänä myös toiminnan kehittämisen kannalta.
Opistotoiminnan näköalapaikalla
Etelä-Karjalan kansalaisopisto aloitti toimintansa vuonna 2005, ja Eeva Arvela oli mukana säätiön uuden hallituksen jäsenenä alusta alkaen. Hän on myös toiminut useaan otteeseen hallituksen puheenjohtajana ja seurannut tiiviisti EKKOn kehitystä.
– Opiston kurssitarjonta on vuosien saatossa muuttunut entistä monipuolisemmaksi ja laajemmaksi, Arvela iloitsee.
– Kansalaisopiston hallinnossa oli mielekästä toimia, koska henki oli aina hyvä. Olen iloinen ja kiitollinen, että olen saanut hoitaa monenlaisia luottamustehtäviä, Arvela toteaa. Hän jäi EKKOn säätiön hallituksesta pois vuonna 2023 eikä ollut enää viime kuntavaaleissa ehdokkaana. Nyt aikaa on jäänyt enemmän niin lastenlasten tapaamiseen kuin vapaaehtoistyöhönkin muun muassa UNICEFissä.
Kansalaisopistosta hyvinvointia kaikille
Kansalaisopisto on Eeva Arvelan mielestä merkittävä koulutustoimija Lappeenrannan seudulla ja koko Suomessa.
– Opiston kurssit ovat monelle henkireikä ja tärkeä kohtaamispaikka. Kurssit ovat edelleen kohtuuhintaisia, jolloin kynnys osallistua on matala erilaisille ihmisille, Arvela kuvailee ja lisää, että on tärkeää ylläpitää kurssitarjontaa myös syrjäisemmillä seuduilla.
Kursseilla opitaan uusia taitoja, koetaan oppimisen iloa ja Arvelan mukaan samalla myös hoidetaan mielenterveyttä.
– Taiteen ja kädentaitojen avulla voi lohduttaa ja terapoida itseään, purkaa vaikeitakin tuntoja, Eeva pohtii. Kun hän itse teki viime keväänä surutyötä läheisen kuoleman jälkeen, lasityökurssilla syntyi rakkaan ihmisen muistoa kantava enkeli.
Koulutuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä
Kansalaisopiston merkitys kuntalaisten hyvinvoinnin rakentajana ymmärretään Arvelan mielestä hyvin myös kaupungin johdossa, ja kaupunki tukee opistoa toiminta-avustuksella. Sen sijaan maan hallituksen viimeaikaiset leikkaukset koulutuksesta ja samalla myös vapaalta sivistystyöltä eivät saa Eeva Arvelalta ymmärrystä.
– Eri-ikäisille tarjolla oleva koulutus on äärettömän tärkeää, sillä se rakentaa sivistystä. Kolmen lapsen äitinä ja ison katraan isoäitinä en näe mitään tärkeämpää kuin lapset ja heidän hyvinvointinsa. Leikkaukset koulutukselta, samoin kuin vapaalta sivistystyöltä ja hyvinvointialan järjestötoiminnalta ovat mielestäni lyhytnäköistä politiikkaa, Arvela toteaa.
Kansalaisopisto – kiva paikka kaikkina aikoina!
Eeva Arvelalla on vuosikymmenien varrelta kansalaisopistosta innostavia muistoja.
– Kansalaisopisto on ollut kiva paikka kaikkina aikoina! On upeaa, että aikuisena ihmiset haluavat vahvistaa aiemmin opittua tai oppia kokonaan uutta. Opiston kevätnäyttelyissä näkee, millaista intoa ja luovuutta löytyy tavallisista ihmisistä. Sitä ei saa murentaa!
– Toivotan jaksamista opettajakunnalle ja koko opiston henkilöstölle. Toivon, että hyvä henki säilyy ja että valtio ja kaupunki jaksavat tukea tätä välttämätöntä, hienoa ja innostavaa toimintaa, Eeva toivottaa 20-vuotta täyttävälle Etelä-Karjalan kansalaisopistolle.