Ensimmäisen uransa sairaanhoitajana tehnyt, oululaislähtöinen Leena Lindroos-Luotola jäi Lappeenrannan terveyskeskuksesta eläkkeelle vuonna 2001, 60-vuotiaana. Sen jälkeen energisen ja värien kauneutta rakastavan naisen emalityöharrastus eteni työksi asti.
Lindroos-Luotola aloitti emaliopettajan työt silloisessa Lappeenrannan Työväenopistossa vuoden 2002 alussa. Sittemmin työ jatkui Etelä-Karjalan kansalaisopistossa (EKKO). Juuri kansalaisopisto on ollut se unelmien työpaikka.
”Ennen emaliopettajaksi ryhtymistä harrastin emalitöitä legendaarisen Salme Tompurin ryhmässä yli kymmenen vuotta. Ennen eläkkeelle jäämistään Salme taivutteli minua monta vuotta työnsä jatkajaksi. Vasta eläkkeelle jäätyäni se hetki tuli.”
Nyt melkein viitisentoista vuotta myöhemmin Lindroos-Luotola arvioi tekemisiään. Hän on tyytyväinen, vaikka joutuukin terveydellisistä syistä nyt jäämään eläkkeelle.
Emalityöperinne kukoistaa
Emalitöiden ─ tai pikemminkin emalitaiteen ─ suhteen hän toteaa, ettei hänen tietojensa mukaan Suomen muissa kansalaisopistoissa tehdä emalitöitä yhtä suuressa mittakaavassa kuin Etelä-Karjalan kansalaisopistossa. Muissa opistoissa tehdään emalitekniikalla enimmäkseen koruja.
”Tärkeintä on ymmärtää, että meillä tehdään emalitaidetta. Opistossa syntyvät vuosittain varmasti Suomen suurimmat emalityöt, sillä oppilaitakin on joka vuosi noin kolmekymmentä kahdella opettajalla.”
Aikoinaan jo Tompuri alkoi kehittää opiston emalitekniikkaa napista eteenpäin. Lindroos-Luotola on kehittänyt emalityötä maalauksellisempaan suuntaan.
Lappeenrannan Työväenopiston emaliryhmäläiset kävivät jo Tompurin kanssa 1980-luvun lopulla opintomatkalla Neuvostoliiton Rostovissa, joka oli kuuluisa emalitaiteestaan. Lindroos-Luotola on tehnyt emaliryhmäläisten kanssa taidematkoja Ateneumiin, Fiskarsiin, Salmelaan ja moniin eri kaupunkeihin.
Sitä väriloistoa ei voita mikään
”Emalityöt lähentelevät öljy- ja akvarellimaalauksen piirteitä. Kuuma uuni, jossa työt voidaan polttaa monta kertaa, voi joko parantaa tai huonontaa lopputulosta. Mutta nimenomaan yllätyksellisyys on tässä taiteenlajissa parasta, eikä emalitöiden värien loistokuutta voita mikään.”
Lindroos-Luotola painottaa, että värit ovat värijauhetta eikä purkista suoraan näe, mikä väri lopputuloksena syntyy. Se syntyy kokeilemalla ja toki ennakoimallakin.
Työt tehdään öljytylle ja rasvatulle kuparilevylle. Väripohja poltetaan ja kuvat saadaan eri tekniikoilla esille. Uuni on 900-asteinen, ja töitä voidaan polttaa uunissa useita kertoja. Värit tulevat jauheina Saksasta tai Englannista.
”Opettajalla pitää olla värikartta ja tietämystä värien ominaisuuksista. Hänellä on oltava päässään myös visio, mitä tekee ja kestävyyttä sekä pitkäjänteisyyttä, koska työtä voi joutua polttamaan uunissa useita kertoja.”
Lindroos-Luotolan mukaan emalitekniikka ei oikein tunneta.
”Monet sekoittavat keskenään posliini- ja emalityöt, vaikka posliinitöiden teko on tarkempaa ja emalitöiden teko on yllätyksellisempää ja ronskimpaa. Emali ei oikein sano ihmisille mitään.”
Oppilaat parasta työssä
Lindroos-Luotola kehuu oppilaitaan, jotka tulevat hänen kursseilleen vuodesta toiseen ja ovat edenneet harrastuksessaan koko ajan. Ryhmässä on vallinnut aina innostunut ja hyvä yhteishenki.
”Oppilaat ovat ehdottomasti parasta tässä työssä. Vietimme juuri äsken läksiäisiäni kymmenen oppilaan voimin kotonani. Oppilaillani on ollut myös paljon omia näyttelyitä, muun muassa Iitissä, Lemillä ja Lappeenrannassa.”
Myös akvarelli- ja öljyvärimaalaus ovat yhtä ja toista ehtivälle naiselle tärkeitä. Lindroos-Luotola on käynyt venäläisen taiteilijan vetämillä akvarellikursseilla Joutsenon Opistossa noin kymmenisen vuotta. Kirjonta ja käsityötkin puhuttelevat.
”Väreillä on minulle suuri merkitys. Emalityöt ja alan opetus ovat olleet minulle voimia antava henkireikä. Tein emaliopettajan töitä silloinkin, kun olin ensimmäisen mieheni omaishoitaja. Vaikeinakin hetkinä olen opistoon tullut”, Leena kertoo.
Vaikka opisto on Lindroos-Luotolan mieleen, hänellä on silti kehittämistoiveita.
”Mielestäni liikuntaan panostetaan liian paljon. Taiteet, kielet, yhteiskunta ja kädentaidot voisivat painottua enemmän opinto-ohjelmissa.”