Ranskan kieltä raikastamassa Lyonissa

EKKOn ERASMUS+ -liikkuvuusavustusten kausi lähenee loppuaan, minkä vuoksi minulle tarjoutui mahdollisuus käyttää yksi liikkuvuuksista kesän 2019 aikana. Toiveenani oli päästä ranskanopettajien täydennyskurssille, sillä viime kesänä opettajille tarkoitettu kurssi Montpellierissä peruuntui osallistujien vähäisyyden vuoksi. Opettajien kurssit sijoittuvat yleensä heinäkuun puoliväliin, sillä silloin alkavat kesälomat monessa Euroopan maassa. Sinnikkään etsimisen jälkeen löysin kursseja listaavalta nettisivulta FLE-opettajille (Français Langue Etrangère) tarkoitettuja kursseja Rouenista, Cannesista ja Lyonista. Rouenin ja Lyonin kurssit kiinnostivat minua tuossa vaiheessa eniten ja otin yhteyttä sähköpostitse molempiin kielikouluihin. Lopulta päädyin valitsemaan Lyonissa sijaitsevan Lyon Bleu -kielikoulun ja heidän viikon mittaisen (5 pvä) kurssinsa, sillä heidän kanssaan viestittely sujui nopeasti ja helposti. Kielikoulu Lyon Bleusta olin kuullut muutenkin hyvää, sillä eräs opiskelukaverini oli ollut tyytyväinen heidän järjestämäänsä täydennyskoulutukseen muutama vuosi sitten. Olin ilmoittautumassa kurssille vasta loppukeväästä, joten lentojen ja majoituksen varaamisessa alkoi olla jo kiire.

Matka Lyoniin alkoi lauantaina 13.7. Münchenin kautta. Finnair oli mainostanut pitkin kevättä suoria lentoja Helsingistä Lyoniin, mutta varatessani lentoja tarjolla oli vain välilaskullisia vaihtoehtoja. Matka kohdekaupunkiin oli pitkä, sillä lähdin aamujunalla Lappeenrannasta Helsinkiin ja olin perillä hotellissani klo 21 paikallista aikaa. Ikäväksi yllätykseksi matkalla osoittautui Lyonin raitiotien remontti, minkä vuoksi en päässyt liikkumaan kaupungissa suunnitellusti raitiovaunulla, vaan jouduin turvautumaan raitioliikenteen korvaavaan bussiin ja jalkapatikkaan. Kiittelin kuitenkin itseäni fiksusta ratkaisusta matkustaa paikalle jo lauantaina, sillä raitioliikenteen alasajon myötä matka kielikoululleni ei ollutkaan niin nopea ja helppo kuin olin ajatellut. Sunnuntaina eli Ranskan kansallispäivänä 14.7., suuntasin etsimään lähintä bussipysäkkiä ja metroasemaa, sillä halusin tutustua ”koulumatkaani” jo ennakolta. Matka koululle kesti noin 35-40 minuuttia riippuen bussien ja metron kulusta. Parissa päivässä loin itselleni aamurutiinin: ensin kävely metroon, sieltä kuppi take away -kahvia ja vuorotellen croissant tai pain au chocolat. Sitten metroon, metron ulostulon jälkeen sanomalehti kioskista ja kävely koululle odottelemaan oppitunnin alkua. Muutaman kerran kävelin koulupäivän jälkeen takaisin hotellille, mikä yli 30 asteen helteessä tuntuikin kunnon lenkiltä.

Opiskelua, uusia tuttavuuksia ja leppoisia lounastaukoja

Ensimmäinen päivä koululla alkoi maanantaina klo 8.00 ilmoittautumisella ja aamupalahetkellä. Aamupalan lomassa ehdin jo vähän jutustella parin opettajakollegan kanssa ja iloisina totesimme pääsevämme samaan ryhmään opiskelemaan. Kahvitteluhetken jälkeen siirryimme luokkiin ja meidät otti vastaan koulun perustaja ja sen johtaja Frédérique Di Tullio. Frédérique toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi ja kertoi meille Lyon Bleun historiasta. Oli mukava huomata, kuinka välittömästi Frédérique suhtautui meihin ”kollegoihinsa”, sillä ranskalaiset opettajat usein pitävät etäisyyttä opiskelijoihinsa. Koulun esittelyn jälkeen oli vuorossa pieni suullinen testi, jossa jokaisen tuli kertoa itsestään, omasta työstään ja motiivistaan tulla ranskan kurssille. Opettajaryhmässämme oli yhteensä 10 opettajaa, joista kaksi oli Espanjasta, kaksi Portugalin Azoreilta, kaksi Kanadasta, yksi Saksasta, yksi Montenegrosta, yksi Virosta ja minä Suomesta. Kaikilla osallistujilla oli todella hyvä ranskan kielen taito, joten kommunikaatio sujui loistavasti pelkällä ranskalla.

Ensimmäinen aamupäivä meni viikko-ohjelmaan tutustuessa, minkä lisäksi meille esiteltiin koulua ja sen henkilökuntaa. Iltapäivällä meillä oli C1-ryhmän ranskan opiskelua, joka muina päivinä sijoittui aina aamupäivään. Oppitunnit olivat pitkiä, sillä opiskelimme yleensä 2,5 tuntia ilman taukoa. Varsinaisen luokkaopetuksen lisäksi kielikoulu järjesti maksullista ja maksutonta ohjelmaa iltapäivisin tai iltaisin. Erilaisia tasting-tilaisuuksia olisi ollut tarjolla lähes joka päivä, mutta suurin osa tarjotuista aktiviteeteista sijoittui aikaan, jolloin olin vielä oppitunneilla.

Ensimmäisen kurssipäivän loppuun oli järjestetty kävelykierros Lyonin keskustassa loistavan paikallisoppaan Jeaninen seurassa. Jeanine kertoi meille Lyonin historiasta ja nähtävyyksistä sekä antoi loistavia vinkkejä ostoksiin ja ruokailuun. Jeanine järjestää myös kotonaan ranskalaisen ruoan illan, jonka aikana hän opettaa loihtimaan lyonilaisia perinneruokia. Itse en valitettavasti päässyt Jeaninen illanistujaisiin, mutta toivottavasti vielä joskus pääsen nauttimaan hänen seurastaan ja hänen kuulemani mukaan loistavasta keittotaidostaan. Kävelykierros Jeaninen seurassa kesti lähes kolme tuntia, joten ensimmäisen kurssipäivän pituus venyi lähes 13 tuntiin.

• 

• 

• 

Opiskelumme jakautui arkipäivisin kahteen osioon. Aamupäivisin opiskelimme isommassa C1-tasoryhmässä ranskan kieltä. Teemat vaihtelivat päivittäin niin, että yhtenä päivänä keskityttiin sanaston laajentamiseen, toisena kerrattiin vaikeampia kielioppirakenteita, kolmantena teimme kirjoitusharjoituksia, neljäntenä puhuimme annetuista teemoista, jne. Aamupäivän osuuden jälkeen seurasi mielestämme liiankin pitkä lounastauko. Lyonissa oli koko viikon niin kuuma, että ulkona oli jopa tukala olla keskipäivällä, minkä vuoksi lounastauko tuli vietettyä usein kahvilassa istuen tai putiikeissa vieraillen. Toisaalta tauko oli liian lyhyt, jotta sen aikana olisi ehtinyt käydä esimerkiksi museoissa tai näyttelyissä, joihin koululta oli matkaa. Opiskelukaverini kanssa kävimme muun muassa Tête d’Or -puistossa ja kuljeskelimme Rhône-joen rantoja, joiden varsilla on viehättäviä asuntolaivoja (des péniches) sekä niihin avattuja kahviloita ja ravintoloita.

Ohjelmaamme kuului yhtenä päivänä käydä havainnoimassa toista opetusryhmää, joten tiistain lounastauon vietin A2-tasoryhmän kulttuurityöpajassa. Ryhmän laatiessa Ranskaan ja ranskalaiseen kulttuuriin liittyviä tietokilpailukysymyksiä, keskustelin kurssin opettajan kanssa opiskelijoista, heidän edistymisestään sekä koulun opetussuunnitelmasta. Olisin mielelläni käynyt useamminkin havainnoimassa toisten opettajien tunteja, mutta valitettavasti siihen koululla ei ollut mahdollisuutta.

• 

• 

Iltapäivisin opiskelimme opettajaryhmässä vieraan kielen opettamisen pedagogiikkaan liittyviä asioita. Tutustuimme myös ranskan opetuksessa käytettäviin materiaaleihin, peleihin ja digitaalisiin apuvälineisiin. Mielenkiintoista kurssilla oli se, että digitaalisia apuvälineitä käytettiin hyvin rajatusti. Useilla tunneilla saimme tehtäväksi kirjata vastauksiamme Mentimeteriin, mutta muuten kännyköitä tai tabletteja ei juuri käytetty. Opettajat olivat laatineet opetusmateriaalinsa Sway-esityksiksi, jotka lähetettiin meille osallistujille jälkikäteen sähköpostiin. Tämä oli mielestäni hyvä ratkaisu, sillä näin säästettiin paperia eikä meidän tarvinnut kantaa isoa paperinippua mukanamme päivästä toiseen. Antoisinta kurssilla olivat keskustelut kurssin ranskanopettajien ja opiskelijoiden kanssa sekä opetusjärjestelyiden vertailu heidän kanssaan. Kurssilla tutustuin paremmin tallinnalaiseen lukion opettajaan ja montenegrolaiseen aikuiskoulutuksen opettajaan, joiden kanssa uskon pitäväni yhteyttä jatkossakin ranskan opetuksen tiimoilta ja muutenkin. Kielikoulun opettajat olivat todella kokeneita ja päteviä työssään. Itseäni yllätti se, kuinka paljon heiltä vaadittiin täydennyskoulutusta sekä koulun että FLE-opetuksen järjestäjien katto-organisaation taholta. Lisäksi minusta oli varsin erikoista, että Ranskan perusopetuksessa ja toisella asteella käytössä oleva koulutarkastaja-järjestelmä toimii myös yksityisissä kielikouluissa.

Lyon matkailijan näkökulmasta

Kurssipäivät olivat Lyon Bleussa pidempiä kuin viimevuotisella kurssilla, minkä vuoksi minulle jäi vähemmän aikaa tutustua nähtävyyksiin. Ehdin kuitenkin vierailla Lyonin perustamispaikalla eli Fourvièren kukkulalla ja vanhassa kaupungissa, silkinkutojien kortteleissa sekä koluta varsinaisen keskikeskustan läpi. Mielenkiintoinen oli myös La Confluencen moderni kaupunginosa, minkä laitamilla hotellini sijaitsi. La Confluence tarkoittaa jokien yhtymäkohtaa, sillä Lyonia halkovat Rhône ja Saône kohtaavat nykyisin tuossa osassa kaupunkia. La Confluencessa sijaitsee iso ostoskeskus, minkä lisäksi vanhalla tulli- ja tehdasalueella on useita trendikkäitä ravintoloita ja La Sucrérie -niminen kulttuurikeskus. Aivan La Confluencen päässä sijaitsee myös futuristista arkkitehtuuria edustava nykytaiteen museo. Alueella on myös monia kattoterasseja, jotka näin kesällä houkuttelevat puoleensa Lyonin hipstereitä. La Confluencesta pääsee keskustaan bussin lisäksi ihanalla le Vaporetto-vesibussilla, joka oli varsin miellyttävä kulkuväline Lyonin helteessä.

• 

• 

Lyon on tunnettu maailmanlaajuisesti silkinkutojistaan ja jacquard-kankaistaan. Tämän vuoksi halusin ehdottomasti vierailla kaupungin kangasmuseossa (Musée des Tissus et des Arts Décoratifs). Museossa vierailu piti ajoittaa heti kielikurssin jälkeen, sillä Lyonin museot menivät kiinni jo klo 18.00. Museon kokoelma on todella vaikuttava ja museon kauniissa rakennuksissa olisi mielellään viettänyt pidemmänkin tovin. Lyonin silkinkutojien historia näkyy kaupungissa erityisesti Croix Roussen kukkulalla, jossa osa taloista on rakennettu silkkikutomoiksi. Talojen alakerroksen katto on korkealla ja ikkunat korkeita, jotta auringonvalo valaisisi kutomotilaa. Croix Roussen kaupunginosassa voi tutustua myös silkinkutojien käyttämiin ”salakäytäviin” eli trabouleihin, joita pitkin kutojat ja silkkikauppiaat kuljettivat arvokkaita kankaitaan rakennuksista ja kortteleista toiseen.

Ranskalaisten keskuudessa Lyon on gastronomian synonyymi. Kaupungista on kotoisin esimerkiksi maailmankuulu ranskalaiskokki Paul Bocuse, jonka nimeä kantava kokkikoulu sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Bocusen nimeä kantaa kaupungissa myös neljä nimikkobrasseriaa, joiden lisäksi kaupunki kuhisee muitakin hyviä ruokapaikkoja. Perinteisintä lyonilaista ruokaa tarjoilevat bouchonit, joita löytyy vanhasta kaupungista sekä Presqu’îlen kaupunginosasta. Lyonilainen keittiö on kaikkien linjojaan tarkkailevien painajainen. Annokset ovat suuria, raskaita ja lihapainotteisia. Naudan ja sian sisäelimiä käytetään paljon, joten ruokalistoihin kannattaa tutustua huolella, mikäli vierastaa erikoisempia raaka-aineita. Lämpimien ruokien lisäksi kaupunki on tunnettu makeista herkuistaan, kuten praliineistaan ja Voisin-suklaavalmistajan tuotteista. Eikä pidä unohtaa Côtes de Rhônen, Beaujolais’n ja Mâconin alueen viinejä… Viimeisenä yhteisenä kurssipäivänämme kävimme ryhmämme kanssa syömässä kuuluisassa Café des Fédérations -bouchonissa (bouchon = perinteinen lyonilainen ravintola), jossa pöytään katettiin lyonilainen menu kokin tervehdyksineen. Ravintolan erikoisuutena on valmis menu, joka kattaa kaikki lyonilaiset erikoisuudet vasikanpäineen ja naudan vatsalaukkuineen. Tuon illallisen jälkeen olisin voinut kieriä metron portaat alas!

• 

• 

• 

Kaiken kaikkiaan Lyon jätti elämäniloisen ja nautiskelevan jälkimaun suuhuni. Lyon on turvallinen, miellyttävä ja ystävällinen kaupunki, johon on helppo solahtaa. Toivon jo, että ensi vuonna voisin palata samaan kielikouluun taas raikastamaan ranskan taitoani sekä tapaamaan upeita kollegoja ympäri maailman.