Minna Melkko aikoo tehdä kaikkee kivaa eläkkeellä
Minna Melkon työrupeama kansalaisopiston savityökurssien opettajana alkoi Saimaan kansalaisopistolla vuonna 1998 ja jatkui 2005 perustetussa Etelä-Karjalan kansalaisopistossa. Käsityötaustainen Minna kävi itse vuosikaudet savityökursseilla, kunnes silloinen opettaja Liisa Kansanaho alkoi perehdyttää häntä seuraavaksi savitöiden opettajaksi.
Melkolla on monta koulutusta ja ammattia: hän on sekä vaateompelija, hopeasaviopettaja että viimeisimmäksi valmistunut puutarhuriksi vuonna 2014.
– Olen 26 vuotta suhannut eri puolilla Lappeenrantaa ja Ylämaalla. Parhaimmillaan ryhmiä on ollut 10 viikossa, Minna muistelee vauhdikkaita vuosia. Savityökurssien lisäksi Minna on opettanut hopeasavitöitä, havukranssien sidontaa sekä lapsille erilaisia kädentaitoja Kesälomakivaa -kursseilla.
Oma lukunsa ovat Ylämaan Marttalassa kokoontuneet Kaikkee kivaa -kurssit, joilla on opiskelijoiden toiveiden mukaan kokeiltu niin kynttilöiden ja saippuoiden tekoa, pajutöitä, mosaiikkia, huovutusta kuin kierrätyssavitöitäkin.
Saven kiehtova muodonmuutos
Savitöiden tekemisessä ja opettamisessa Minnaa on aina kiehtonut materiaalin muodonmuutos.
– Ensi alkuun löllöstä savipötköstä voi kehkeytyä mitä vaan! Erilaisia työstötekniikoita, vaihtoehtoja koristeluun, maalaukseen ja lasitukseen on lukemattomia, joten kokeiltavaa ja opittavaa riittää, Minna kuvailee.
Minnan mukaan opettajalle on edelleen palkitsevaa nähdä etenkin uuden kurssilaisen onnistumisen ja oppimisen ilo, kun uunista nostettu valmis työ ylittää tekijänsä odotukset.
– Olen nauttinut suuresti tästä työstä, Melkko summaa.
Ideoiden ja materiaalien kierrätystä
Minnan savityökursseilla jokainen ideoi työnsä itse ja uusia tekniikoita harjoitellaan tekemisen lomassa. Opettaja on pannut merkille ajoittaiset trendit niin itse esineissä kuin valituissa värisävyissäkin. Joulun alla syntyy vaikkapa paljon erimallisia taloaiheisia kynttilälyhtyjä.
– Ideoiden luova kierrättäminen ei haittaa. Jokaisesta työstä tulee uniikki, kun tekijöillä on oma kädenjälkensä saven työstössä ja töiden viimeistelyssä, Minna pohtii.
Minnan kädenjälki on näkynyt vahvasti opiston kevätnäyttelyjen savityöosastolla, jossa sadat pienet ja isot kipot, ruukut, veistokset, laatat ja muut esineet on aseteltu kiinnostavaksi kokonaisuudeksi.
Minna tunnetaan EKKOssa varsinaisena kekeilijänä (keke-lyhenne viittaa kestävään kehitykseen), sillä hänen kursseillaan on käytetty aina paljon kierrätysmateriaaleja ja savitöissäkin pyritään hyödyntämään jämämateriaalit mahdollisimman tarkkaan.
Sosiaalista saveilua
Savityöluokan äänimaailmaan kuuluu puheensorina ja naurunkäkätys. Opiskelijapalautteiden perusteella erityisen mukavaa Minnan kursseilla on ollut lämmin, inspiroiva ilmapiiri sekä kannustava ja huumorintajuinen opettaja.
Kansalaisopiston kurssilaisille on tunnetusti tärkeää itse tekemisen lisäksi myös kohtaaminen ryhmän kanssa ja yhteisöllisyys. EKKOn savikursseilla tämä näkyy siinä, että kursseilla on aina ensikertalaisten lisäksi myös yli 30 vuotta savitöitä harrastaneita. Minna kertookin, että hänen ryhmissään opiskelijoiden ikähaarukka on ollut viisivuotiaasta yli yhdeksänkymppiseen.
Entäs nyt – mihin eläkeläinen seuraavaksi suhaa?
– Aion eläkkeellä paneutua muun muassa puutarhahommiin. Niihin on ihanaa keskittyä ilman aikatauluja, Minna kertoo ja näyttää puhelimeltaan erästä tekeillä olevaa pihan kiviprojektia.
Kokonaan ei opetuskaan vielä jää, sillä ainakin Ylämaan Kaikkee kivaa -kurssi jatkuu Minnan vetämänä vielä kevään ajan. Myös kädet pysyvät savessa, sillä Minna aikoo tehdä savitöitä niin kotona kuin kansalaisopiston kursseillakin.
Savityökurssit EKKOssa jatkuvat. Keväästä 2025 kursseja opettaa EKKOn kädentaito- ja taideaineiden vastuuopettaja Noomi Levo, jota Minna on ehtinyt jo vuoden ajan perehdyttää kansalaisopiston savikurssien käytäntöihin. Samoin Auli Huttusen opettamat Savesta keramiikkaa -kurssit jatkuvat kevätlukukaudella.