Pirjo Nykänen ilmoittautui Saimaan kansalaisopiston kurssille vuonna 1974 ja on ollut siitä lähtien opistolainen
EKKOn väkeä -juttusarja juhlistaa 20-vuotta täyttävää Etelä-Karjalan kansalaisopistoa kertomalla opiskelijoiden ja opettajien tarinoita.
Taide- ja kädentaitokurssien konkariopiskelija Pirjo Nykänen kukitettiin EKKOn 20-vuotisjuhlassa 28.11. kiitoksena aktiivisesta ja yhteisöllisestä toiminnasta opistossa. Pirjo on harrastanut kansalaisopistossa niin posliininmaalausta, emalitaidetta kuin savitöitäkin. Oheistoimintana hän on järjestänyt savityökurssilaisille jo noin kymmenen opintoretkeä, joille on haettu apurahojakin. Hän on ollut myös mukana kaikissa EKKOn kevätnäyttelyissä omine töineen sekä näyttelynvalvojana.
Pirjo, miten sinusta tuli kansalaisopiston opiskelija?
– Vuonna 1971 työpaikan kahvitauolla katsottiin Haminan kansalaisopiston esitettä. Sieltä löytyi posliininmaalauskurssi, jolle sitten lähdin työkaverin kanssa. Tuolla kurssilla maalaamani lautanen on minulla yhä muistona! Lappeenrantaan muutimme 1973 ja heti seuraavana vuonna ilmoittauduin Saimaan kansalaisopistoon. Sen jälkeen olenkin ollut opiskelijana joka lukuvuosi! Pirjo kertoo.
Pitkäaikainen harrastus johti siihen, että Pirjo myös opetti muutamana vuonna posliininmaalausta Savitaipaleen kansalaisopistossa. Posliininmaalauksen merkeissä hän matkusti myös kansainvälisiin näyttelyihin Tanskaan ja Norjaan. Käsileikkauksen jälkeen 2000-luvulla Pirjo vaihtoi posliininmaalauksen emalitöihin ja savitöissä hän on käynyt EKKOssa jo kolmen opettajan aikana. Paitsi EKKOn kevätnäyttelyissä, Pirjon töitä on ollut esillä useita kertoja alueen kirjastoissa, muun muassa Lemillä.
Mikä on saanut sinut jatkamaan kansalaisopistossa näin pitkään?
– Meitä on saviryhmässä pysynyt pitkään sama ydinporukka. Tunnemme toisemme ja kurssilla on hauska meininki! Olen saanut kursseilta ystäviä, joita tapaan myös opiston ulkopuolella. Opiston kurssit ja käsillä tekeminen oli etenkin hektisinä työvuosina ihanan rentouttavaa tekemistä. Olen ollut niin innoissani taiteen tekemisestä, että joskus kävi mielessä jopa alanvaihto taiteilijaksi. Se on kuitenkin pysynyt rakkaana harrastuksena, ja töiden myymisen sijaan olen lahjoittanut niitä paljon läheisille ihmisille.