Konkariopettajat Tuija Näränen ja Tarmo Mahla jäävät eläkkeelle, mutta pysyvät EKKOn vahvuudessa
Tuija Näränen ja Tarmo Mahla ovat kesällä 2024 siirtymässä eläkkeelle EKKOsta. Tuija on toiminut kädentaito- ja taideaineiden vastuuopettajana ja Tarmo vieraiden kielten opetuksen suunnittelusta vastaavana opettajana. Karttakepit ja dokumenttikamerat eivät kuitenkaan vielä jouda ullakolle: Tuija jatkaa syksyllä espanjan jatkoryhmien kanssa sekä kirjonnan iloa -kurssilla, ja Tarmo vetää ensi lukuvuonna venäjän kielen edistyneiden ryhmää sekä kreikan kursseja.
Palavaa intoa ja ajokilometrejä
Tuijalla tulee tänä vuonna täyteen pyöreät 40 vuotta opettajana – hän aloitti käsityöneuvonta-aseman hoitajana ja kudonnan ohjaajana Ruokolahden käsityöneuvonta-asemalla 1984. Samalla hän opetti kudontaa Ruokolahden kansalaisopistossa työvuonna 1984–1985. Alan opinnot imatralaistyttö aloitti Lappeenrannan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, josta tie vei Kuopion käsi- ja taideteollisuusopistoon ja sitten vielä Hämeenlinnan Wetterhoffin perinteikkääseen kotiteollisuusopettajaopistoon.
– Liekki kansalaisopistoon syttyi jo Ruokolahdella, ja opiskeluaikana päätin lujasti, että minusta tulee vapaan sivistystyön opettaja, Tuija muistelee uransa alkukohtaa.
Tuija on työskennellyt muun muassa kudonnan, kirjonnan, kankaanpainannan, silkkimaalauksen, kasvivärjäyksen, batiikin ja virkkauksen kädentaitotekniikoiden opettajana myös Rautjärven ja Savitaipaleen kansalaisopistoissa, Saimaan kansalaisopistossa Lappeenrannassa ja lähikylissä. Opetuspaikkoja on ollut paljon ja ajokilometrejä kertyi parhaimmillaan jopa 300–400 viikossa. Vuonna 2016 Tuija sai Etelä-Karjalan kansalaisopistosta päätoimisen vastuuopettajan tehtävän ja on opettanut jo pitkän rupeaman opistolla kirjonnan iloa sekä espanjan kieltä. Vieraat kielet ja kulttuurit ovat aina olleet lähellä Tuijan sydäntä ja ennen muuttoa Espanjaan hän aloitti espanjan kielen opinnot Saimaan kansalaisopistossa vuonna 1995. Espanjasta palattuaan häntä pyydettiin tekemään äitiysloman sijaisuus Saimaan kansalaisopistossa, ja siitä lähtien Tuija on opettanut lukuisia espanjan alkeis- ja jatkoryhmiä.
Vähitellen opettajaksi
Tarmo Mahlasta ei koskaan pitänyt tulla opettajaa, mutta opiskelun jälkeisen pitkien opettajansijaisuuksien aikana hän huomasi olevansakin kiinnostavalla alalla. Tarmo valmistui alkujaan yliopistosta venäjän kääntäjäksi ja tulkiksi ja täydensi myöhemmin koulutustaan opettajan pedagogisilla opinnoilla.
Imatralainen Tarmo opettaa venäjän ja kreikan lisäksi ranskaa ja osaa sujuvasti myös esperantoa ja saksaa. Hän aloitti kansalaisopistouransa vuonna 1986 Imatran työväenopistossa. Etelä-Karjalan kansalaisopiston kielikursseilla Tarmo alkoi opettaa vuonna 2020, ja vuonna 2021 alkoi päätoiminen työ vieraiden kielten vastuuopettajana EKKOssa. Viime vuosina Tarmo on aktiivisesti kehittänyt esimerkiksi opintopisteiden käyttöönottoa EKKOn kielikursseilla.
Muutoksia ja pysyvyyttä
Sekä Tarmon että Tuijan kansalaisopistopolun varrelle mahtuu monenlaisia käänteitä niin opistojen toiminnassa kuin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja yhteiskunnassakin.
– 1980–1990-lukujen vaihde oli aktiivista ja kehittyvää aikaa kansalaisopistoissa ja koulutus oli hyvin resursoitua, Tarmo muistelee vuosia, jolloin esimerkiksi eteläkarjalaiset opistot tekivät monenlaista yhteistä kehittämistyötä. Välillä on taas ollut ajanjaksoja, jolloin rahoitusta on niukennettu ja arvostus aikuisten vapaata sivistystyötä kohtaan on vaikuttanut olevan vähäistä esimerkiksi kuntapäättäjien keskuudessa.
Tuijan mukaan myönteisiä viime vuosien muutoksia on se, että kansalaisopisto on tullut entistä kansainvälisemmäksi ja monikulttuurisemmaksi.
– Kansalaisopistojen kurssit ovat kotoutumista parhaimmillaan – tekemisen ohessa oppii kieltä ja saa uusia tuttavuuksia, Tuija kertoo ja toivoo, että entistä useammat uudet lappeenrantalaiset löytäisivät tiensä kansalaisopistoon.
Molemmat konkarit kantavat huolta viime aikojen mittavista leikkauksista koulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön, sillä leikkaukset osuvat ihmisiin, jotka päinvastoin tarvitsisivat tukea hyvinvointiin ja osaamisensa kehittämiseen.
Pysyvää on kohtaamisen merkitys
Pysyvää opistotoiminnassa läpi vuosikymmenten on ollut ihmisten jatkuva tarve sosiaalisiin tapaamisiin ja vuorovaikutukseen. Sekä Tarmolla ja Tuijalla on ollut opiskelijoita, jotka ovat käyneet kursseilla jopa 10 tai 20 vuotta. Nämä ihmisten väliset suhteet ovat merkityksellisiä ja antoisia niin opiskelijoille kuin opettajillekin.
– Ihmisten oppimisen innosta ja ilosta syntyy energiaa, joka tuntuu käsinkosketeltavana, kun astuu luokkaan, Tuija kuvailee.
– Vaikka opetettavat sisällöt kiehtovat edelleen, tärkeintä ja antoisinta työssä ovat lopulta kohtaamiset ja keskustelut opiskelijoiden kanssa, Tarmo summaa ja kertoo oppineensa valtavasti opiskelijoilta vuosien kuluessa.
Sivistys nyt?
Kansalaisopistot on alkujaan perustettu tukemaan sivistymispyrkimyksiä ja harrastuneisuutta niille väestönosille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta muuten kouluttautua. Vuosisadan aikana opistojen rooli on muuttunut harrastamisen ja erilaisten taiteiden ja taitojen opiskelun keskuksiksi kaikelle kansalle. Tuija ja Tarmo näkevät, että vapaalla sivistystyöllä on edelleen paljon annettavaa ja hyviä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja elämänlaatuun.
– Yhdessä tekeminen ja opiskeleminen, itsensä kehittäminen, luovuus ja kauneus ovat aineettomia rikkauksia, joita vapaa sivistystyö tarjoaa ihmisille, Tuija muotoilee.
– Osaamista ei voi ostaa, vaan se täytyy itse rakentaa, Tarmo säestää ja pohtii esimerkiksi käsityön ja taiteen merkitystä aivojen ja käden yhteistoiminnan kannalta.
Näin sivistyksen juhlavuonna 2024 käsitys sivistyksestä pohdituttaa myös pitkäaikaisia opettajia. Tarmo puntaroi, että sivistys voi olla niin kirjasivistystä – tietoja ja taitoja elämiseen mutta ensisijaisesti tunnesivistystä, joka tarkoittaa toisten huomioimisen taitoa, ihmisen suhteita muihin ihmisiin ja koko ympäristöönsä
– Toivoisin, että vapaa sivistystyö voisi tulevaisuudessakin tarjota ihmisille mahdollisuuksia kokeilla, kehittyä ja olla luova, vapaasti ja omaehtoisesti. Jatkuva puhe suorittamisesta, tehokkuudesta ja taloudellisuudesta voivat kaventaa käsitystä sivistyksestä ja lopulta köyhdyttää kulttuuriamme, Tuija sivuaa vapaan sivistystyön huolenaiheita.
Opetuskausien aikana opettajille ei ole juuri jäänyt vapaa-aikaa. Nyt eläkkeelle jäämisen kynnyksellä vapaa-ajan lisääntyminen tuntuu vielä hämmentävältä. Tarmo suunnittelee italianopintojen jatkamista ja Tuijalla on mielessä sekä valokuvaukseen syventyminen että käsityöprojektit, joihin ei ole tähän mennessä ehtinyt paneutua. Tuija paljastaa yhden riemunkirjavan haaveensa:
– Aloitan kesällä kankaankudonnan mökillä ja mielessä on kiikkalainen matto, johon tulee jopa 90 eri värisävyä!