Vaalealle pellavakankaalle on kirjottu köynnöstäviä ruusuja, perhosia, sisiliskoja ja säkeitä lukuisin eri värisävyin. Mervi Palosen kirjomaan seinävaatteeseen kätkeytyy sata vuotta sitten alkanut sukutarina.
Koti-Karjala pellavat kasvatti. Evakkojuna kuljetti
Mervi Palosen isoäidin Anni Sipilän perhe kasvatti 1920–30-luvuilla pellavaa Vahvialassa, Viipurin länsipuolella. Pellavan kasvatus ja käsittely aina vaatteiksi asti vaati monta työvaihetta ja yhteistyötä suvun naisten ja naapureiden kesken. Osa pellavasta päätyi liinavaatteiksi ja asuiksi, mutta osa jäi langoiksi.
Sotavuosina ihmiset ja tavarat kulkivat edestakaisin. Kun jatkosodan lopulla kotikonnuilta piti lähteä viimeisen kerran, Mervin Mirjami-täti muisti perheen pellavalangat. Sotatoimialueeksi muuttuneeseen kotikylään ei olisi enää saanut mennä, mutta rautatieläiseksi pukeutunut Mirjami palasi päättäväisesti kotitaloon ja haki pellavalangat mukaan evakkotaipaleelle.
Kiskot kankaan kutoi. Saimaa kuviot kirjoi
Mervin Kaarina-äiti oli asettunut sodan jälkeen asumaan Kaipiaisten asemakylään Kouvolan liepeille. Siellä kylän kutoja Taimi Tirva kutoi Karjalasta tuodut pellavalangat kankaiksi 1960-luvulla. Kankaista tehtiin liinoja ja vuodevaatteita, mutta osa jäi talteen käyttämättöminä, kunnes Mervi otti ne kaapista esiin 2020-luvulla.
– Kuvioiden keskelle upotetut runonsäkeet kertovat eri paikkakuntien luonteesta evakkomatkan taipaleelta. Kaipiaisten asemakylässä, jossa kangas kudottiin, junien äänet ja kiskojen kolke olivat oleellinen osa äänimaailmaa. Kirjontakuviot taas ovat syntyneet Taipalsaaren järvimaisemissa. Seinävaate on tehnyt saman matkan kuin Karjalan evakotkin ja se liittää sukupolvien työn yhteen, Mervi kuvailee.
Seinävaatteen kuviot ja värit kuvaavat Karjalan elämän kirjoa ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Seinävaatteessa esiintyvää sisiliskoa Mervi kuvailee kotipihan ja kodin onnen voimaeläimeksi.
Kirjoittamista, kirjontaa ja koristeveistoa
Ammatikseen Mervi Palonen on työskennellyt toimittajana ja tiedottajana. Työn rinnalla rakkaina harrastuksina ovat olleet käsityö ja kuvataide. Muutettuaan 1980-luvun jälkipuoliskolla Taipalsaarelle hänelle aukeni tilaisuus opiskella Joutsenon opiston kuvataidelinjalla ja sen jälkeen Lappeenrannan Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa tuotesuunnitteluun valmistavalla kiviseppälinjalla. Nykyisin Mervi ylläpitää ja kehittää käsityön ja kuvantekemisen taitojaan muun muassa kansalaisopiston kursseilla.
– Kansalaisopiston eri kursseilla hankittuja taitoja voi yhdistää samaankin tuotteeseen. Esimerkiksi kuvataidekurssilla oppii värien yhdistelyä, jota voi soveltaa kirjontatyöhön ja taas kirjontatöiden aiheita voi käyttää maalauksissa. Opettajat ovat omien alojensa mestareita ja kurssikavereilta saa arvokasta vertaistukea. Kansalaisopiston hyvässä ilmapiirissä ja samanhenkisessä seurassa ideat jalostuvat, Mervi kertoo.
Mervi tuli Tuija Näräsen vetämälle Kirjonnan iloa -kurssille syksyllä 2019 nimikoimaan kastemekkoon nuorimmaisen lapsenlapsensa nimeä. Siinä yhteydessä mieleen tulivat kaapissa työstämistä odottavat evakkokankaat ja hän sai idean seinävaatteen kirjomisesta. Evakkokangas-projekti on kasvanut ja edennyt vähitellen kotona ja kirjontakurssilla. Seinävaatteen kannatinpuut Mervi veisti Taipalsaaren kotipihansa lehmuksen katkenneista oksista kansalaisopiston koristekaiverruskurssilla.
Mervi Palosen suvussa käsityötaidot ja luova tekeminen ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Seinävaatetta kirjoessaan Mervi oivalsi, että käsityötaidon perinne ja edellisiltä sukupolvilta saatu kannustus tukevat luovuutta monin tavoin. Hän tuntee kiitollisuutta esiäitien ja -isien opastuksesta käsitöiden pariin ja rohkaisee nyt omaa 12-vuotiasta tyttärentytärtään harrastamaan kuvataidetta ja kokeilemaan eri käsityötekniikoita.
Kuvat: Kaisa Leinonen