Tiinalotta Särmölän tuore Pro gradu -tutkielma käsittelee kansalaisopiston kuvataidekurssien vaikutuksia opiskelijoiden hyvinvointiin. Tutkimus tehtiin Etelä-Karjalan kansalaisopiston kolmen kuvataideryhmän opiskelijoiden seurantatutkimuksena, johon osallistui kymmenen aikuisopiskelijaa, iältään noin 60–85-vuotiaita. Aineisto kerättiin maalaustehtävien, teemahaastattelujen ja Stimulated recall -menetelmää muistuttavaa aineistonkeruuta käyttäen. EKKOn kuvataideopettajana toimivan Särmölän gradu hyväksyttiin Itä-Suomen yliopistossa joulukuussa 2022.
Teksti Tiinalotta Särmölä. Kuva Tiinalotta Särmölän kotialbumi.
Olen koulutukseltani kuvataiteilija (AMK) ja olen työskennellyt kuvataiteilijana ja taideopettajana seitsemäntoista vuoden ajan. Opetan taiteen perusopetusta lapsille ja nuorille sekä erilaisia maalaus- ja kuvataiteen tekniikoita aikuisille sekä ohjaan tilaustaidetyöpajoja päiväkoteihin ja peruskoululaisille. Töitteni ohessa olen opiskellut Itä-Suomen yliopistossa Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opintoja. Olen ollut koko ikäni aina viisivuotiaasta lähtien taidekasvatuksen parissa, ensin oppilaan, sittemmin avustajan ja nyt opettajan roolissa. Etelä-Karjalan kansalaisopistolla olen opettanut taito- ja taideaineita 13 vuotta ja se on päätyönantajani.
Minulle kuvataide on toiminut aina väylänä käsitellä niin iloisia kuin ristiriitaisiakin ajatuksia ja tunteita. Se on toiminut minulle tapana toteuttaa luovia ideoita näkyviksi teoksiksi ja suurena ilontuojana lisäten näin hyvinvointiani. Nykyisessä taidekeskustelussa on noussut vahvasti esiin taiteen moninaiset vaikutukset ihmisen hyvinvoinnille. Myös korona-aika on saanut ihmiset keskustelemaan kulttuurin merkityksestä ja sen tärkeydestä, ja siitä että taideharrastukset monen muun kulttuuritoiminnan lisäksi olivat pitkään keskeytettyinä. Tästä lähti ajatus tutkielmani aiheelle.
Tiinalotta Särmölän pro gradu -tutkielma Kansalaisopiston kuvataidekurssin vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin
Tutkielma kartoittaa, millaisena Etelä-Karjalan kansalaisopiston kuvataideopiskelijat näkevät kuvataidekasvatuksen merkityksen elämässään, miten he kokevat opetuksen vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa, ja kuinka tätä hyvinvointia voisi mahdollisesti tukea myös opetuksen avulla.
Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kuvataidekasvatuksen vaikutuksista ja sen laajemmista hyödyistä yksilön hyvinvoinnille. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millaisia hyvinvointivaikutuksia Etelä-Karjalan kansalaisopiston kuvataidekasvatus tuottaa kuvataidekurssin aikuisopiskelijoille? 2) Miten hyvinvoinnissa tapahtuneet muutokset näkyvät opiskelijoiden elämäntilannetta kuvaavissa maalauksissa? 3) Millaisena aikuisopiskelijat kokevat kansalaisopiston kuvataidekasvatuksen merkityksen omassa elämässään?
Teoreettinen viitekehys käsittelee hyvinvoinnin vaikutusten tutkimista, mittaamista, ja hyvinvoinnin määritelmiä ja kuinka tutkimusaihetta on käsitteellisesti ja teoreettisesti lähestytty kirjallisuudessa ja kansainvälisissä tieteellisissä artikkeleissa. Käytetyt teoreettiset mallit olivat Erik Allardtin hyvinvoinnin kolmijako, John Deweyn kokemusfilosofia ja Desin ja Ryanin motivaation SDT-itsemääräämisteoria.
Tutkielma on filosofisilta lähtökohdiltaan fenomenologis-hermeneuttiseen perinteeseen kuuluva laadullinen tutkimus.
Tutkimuksen empiirinen osuus muotoutui Etelä-Karjalan kansalaisopiston kolmen kuvataideryhmän aikuisopiskelijoiden seurantatutkimuksesta, johon osallistui kymmenen informanttia, iältään noin 60–85-vuotiaita. Aineisto kerättiin maalaustehtävien, teemahaastattelujen ja Stimulated recall -menetelmää muistuttavaa aineistonkeruuta käyttäen. Kuvataideopiskelijoiden maalaukset, joissa he kuvaavat omaa elämäntilannettaan, analysoitiin Erwin Panofskyn semioottista sisällönanalyysiä käyttäen ja tutkimusaihetta ja teemahaastattelujen sisältöä lähestyttiin teoriasidonnaista analyysia mukaillen.
Kuvataidekasvatuksella moninaisia vaikutuksia hyvinvointiin
Tulokset osoittivat, että kuvataidekasvatuksen avulla voidaan tukea aikuisopiskelijoiden hyvinvointia ja elämää hyvin laaja-alaisesti, jos opiskelijalla itsellään on sisäistä motivaatiota ja aktiivinen rooli osallistua kuvataidekurssille. Kaikki opiskelijat tunnistivat kuvataidekurssin tuottamia hyvinvointivaikutuksia. Hyvinvointivaikutuksia olivat kuvataidekurssilla taiteellinen työskentely ja käsillä tekeminen, ryhmässä toimiminen ja sosiaaliset suhteet ja oman ajan ottaminen, joiden koettiin lisäävän henkistä hyvinvointia. Opiskelijoiden hyvinvoinnille tärkeinä näyttäytyivät mahdollisuus päästä kulttuuritiloihin, mahdollisuudet osallistua kulttuuriin liittyville areenoille ja tyydytys ja kyky käyttää luovia ja älyllisiä mahdollisuuksia, tunne tulla tunnustetuksi ja arvostetuksi sekä tyytyväisyys kulttuuritoimintaan.
Kuviossa Kuvataidekurssin vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin voi tulkita alhaalta ylöspäin suuntautuvana prosessina, jonka keskiössä on aikuisopiskelija. Taiteellisen tekemisen tarve lähtee opiskelijan omasta motivaatiosta. Opiskelijat kuvailivat taidetunteja edeltävää tunnetilaansa odottavaksi. Kuvataideharrastuksen pariin hakeutuminen tapahtui opiskelijan omasta mielenkiinnosta taiteeseen ja käsillä tekemiseen (autonomia). Opiskelija valitsee harrastuksensa itse. Hyvinvointia kuvattiin käsillä tekemisen tuottamana hyvänä olona. Taideharrastuksen vaikutukset opiskelijoiden mielialaan korostuivat. Tuntien jälkeistä tunnetilaa kuvailtiin innostuneeksi, valoisaksi ja tyytyväiseksi ja tunneilta lähdettiin kotiin pääsääntöisesti hyvillä mielin. Kansalaisopistolla on iso rooli kuvataidekurssin mahdollistajana.
Tuntien jälkeistä tunnetilaa kuvailtiin innostuneeksi, valoisaksi ja tyytyväiseksi.
Tärkeänä pidettiin sitä, että kurssit olivat kohtuuhintaisia, jotta kaikkien on mahdollista osallistua opetukseen. Opetuksen tärkeyttä lisäsi korona-aika ja opetus koettiin tasa-arvon periaatetta noudattavaksi. Tärkeäksi koettiin pääsy kulttuuritiloihin. Olennaista oli se, että opiskelijalla on omaa aikaa ja paikka harrastukselle. Hyvinvointia oli tuottanut oman ajan ottaminen ja rauhoittuminen.
Ryhmään kuulumisen monet merkitykset
Erittäin tärkeinä opiskelijoille näyttäytyi ryhmän merkitys, jota kuvailtiin keskustelevaksi ja hyväksi ryhmähengeltään. Opiskelijat kokivat, että sosiaaliset suhteet olivat merkittävä tekijä hyvinvoinnin tuottajana. Pienet onnistumisen kokemukset ja saatu positiivinen palaute, kannustus, motivointi ja oman innostuksen herääminen ohjaavat opiskelijoita jatkamaan kuvataidekasvatuksen parissa. Hyvinvointia olivat tuottaneet taiteellinen työskentely, uuden oppiminen ja oman ilmaisun vahvistuminen. Kuvataidekurssi koettiin mukavaksi ja tärkeäksi harrastukseksi. Tähän merkityksellisenä näyttäytyi opettajan rooli. Opettajan tulee olla läsnä, hän kuuntelee ja opettaa oppilaat huomioon ottaen. Opiskelijoille taidekasvatuksen hyvinvointivaikutuksia olivat tuottaneet värit ja niiden käyttäminen. Tärkeänä pidettiin myös sopivan haasteellisia tehtäviä ja opiskelijan oman ilmaisun tukemista.
Teemahaastatteluista löytyi yhteneväisiä ja toistuvia ajattelu- ja toimintatapoja, jotka olivat tuottaneet opiskelijoille hyvinvointia. Opiskelijat jakautuivat vastauksiensa perusteella melko tasaisesti kolmeen ryhmään, joita voisi kuvailla seuraavasti: sosiaalisten suhteiden arvostajat, oppimisen korostajat ja oman ajan ottajat. Oman ajan ottamisessa korostui arjen katkeaminen, aika kului nopeasti, mielekäs tekeminen, itsensä toteuttaminen, ajatusten näkyväksi tekeminen, yllätyksellisyys, Flow-tila sekä yltyminen ja se, että ei jää jälkeen muista. Ryhmän merkityksessä korostui keskusteleva ryhmä, sosiaalisten suhteiden merkitys, ryhmässä työskentely, hyvä ilmapiiri ja ryhmähenki, samanhenkisten ihmisten koettiin ymmärtävän toisiaan ja opiskelijat saivat toisiltaan vinkkejä työskentelyyn. Tärkeänä näyttäytyi, että kuka tahansa voi osallistua opetukseen ja kuvataidetuntia kuvailtiin viikon kohokohdaksi, kun näki muita kurssikavereita.
Kuvataidetuntia kuvailtiin viikon kohokohdaksi, kun näki muita kurssikavereita.
Oppimisen merkityksessä korostui uusien asioiden ja tekniikoiden oppiminen, käsillä tekemisen tuottama hyvä olo, värien käyttämisen ilo, elämyksellisyys, sopivan haasteelliset tehtävät, oman ilmaisun vahvistuminen ja kuvataideharrastuksen tuomat hyödyt työelämään. Oman ajan ottamisesta, kuulumisesta ryhmään ja oppimisesta syntyi hyvinvointivaikutuksia, jotka lisäsivät opiskelijoiden henkistä hyvinvointia. Henkinen hyvinvointi näyttäytyi hyvänä mielenä lisäten vireyttä ja luovuutta. Kuvataidekurssi rentoutti, mahdollisti pirteänä pysymisen kaikin puolin, rauhoitti ja taiteen tekemisen koettiin olevan mahdollisesti myös hyväksi muistille.
Tutustu Tiinalotan tutkielmaan: Särmölä, Tiinalotta 2022. Kansalaisopiston kuvataidekurssin vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Tutustu Tiinalotan taiteeseen osoitteessa: www.tiinalottasarmola.com